Time:
Log out
Subject: NHL
Niin vain Kings onnistui hyödyntämään viimeisen kotiottelunsa tarjoaman loistavan mahdollisuuden ja otti selvänumeroisen voiton Devilsistä, joka vielä elätteli toiveita Stanley Cupista parin edellisen onnistuneen ottelun myötä.
Ottelun ratkaisuhetket nähtiin oikeastaan jo ensimmäisen erän puolessa välissä. DevilsinSteve Bernier taklasi Kingsin Rob Scuderin selästä päin laitaa, ja tuomarikaksikko päätti antaa tuosta 5min majorin sekä ajaa Bernierin ulos. Hetkeä aikaisemmin Jarret Stoll taklasi Sephen Giontan päin laitaa selästä, mikä tuomareilta jäi huomioimatta, joten Devils ei tähän tuomioon kovinkaan tyytyväinen ollut. Se ei tietenkään Bernierin saamaa tuomiota muuttanut.
Kings kiitti saamastaan mahdollisuudesta ja rankaisi Devilsiä peräti kolmesti tuon viisiminuuttisen aikana. Maalinteossa onnistuivat Brown, Carter ja Lewis. Brown syötti tuon Carterin maalin, joten Kings-kapteenilta loistava (ja tämän kevään perusteella odotettu) paluu esityksen pääroolin esittäjäksi. Koko ottelun aikana Brown teki tehot 1+2=3, minkä lisäksi nähtiin tuttua fyysistä peliä ja pari tärkeää laukauksen blokkaustakin. Paljon enempää ei Cupin eteen voi enää yksi mies tehdäkään.
Ottelu siis ratkesi tuohon aika vahvasti. Devilsin olisi pitänyt joko onnistua pitämään Kings kahdessa maalissa tuon 5min jäähyn aikana, tai tehdä itsekin vähintään se yksi maali, että olisi pysynyt mukana pelissä. Kumpaankaan se ei pystynyt, ja kun Kings jatkoi vahvaa aktiivista peliään myös läpi toisen erän, ei Devilsillä juuri saumoja ollut. Kings jatkoi vahvaa aktiivista peliään toiseen erään, ja heti erän toisella minuutilla Carter teki illan toisen maalinsa, muuttaen lukemiksi jo 4-0. Devils onnistui tekemään ensimmäisen, ja ainoan, maalinsa toisen erän lopulla, erän verran liian myöhään.
Kolmas erä nyt oli jo kosmetiikkaa. Kings laukoi erässä vain neljä kertaa kohti maalia, ja Devils yritti vielä epätoivoisesti hakea kavennusosumia, mutta kyllä siitä tekemisestä tuossa vaiheessa jo luovuttaminen paistoi läpi, mikä ei tietysti ollut enää ihme. Vielä yrittivät viimeisillä minuuteilla ilman maalivahtiakin, mutta sen seurauksena soi omissa. Heti perään Greene pääsi yllättämään elävän legendan viidennen kerran, ja teki tasaviisikoin loppulukemiksi 6-1. Kaikki oli valmista juhlia varten.
Quick voitti ansaitusti Conn Smythen: 20 ottelua, 16 voittoa, 3 nollapeliä, torjuntaprosentti 94.6, päästettyjen maalien keskiarvo 2.12! Kerrassaan huikeat tilastot.
Seuraavaksi sitten päästiin käsiksi pääpalkintoon, ja Sustin Brown sai noutaa Cupin historian toisena yhdysvaltalaiskapteenina. Edellinen kerta oli 1999 Starsin voittaessa Cup, jolloin Darian Hatcher oli joukkueen kapteeni.
Kingsin voiton myötä joukkueesta löytyy nyt ainakin neljä toisen Cupinsa voittanutta: Justin Williams (2006), Dustin Penner (2007), Rob Scuderi (2009) ja Colin Fraser (2010). Sitten on tietysti Jarret Stoll, Mike Richards, Jeff Carter ja Simon Gagne, jotka ovat pelanneet aikaisemmin finaaleissa, mutta Cup on jäänyt voittamatta. Onhan tuossa jo ihan mukava lista pelaajia, joiden mukanaan tuomaa kokemusta hyödyntää näissä peleissä.
Kovan vastuksen Devils silti antoi. Kaksi ensimmäistä peliä olivat todella tasaisia, ja sarja olisi voinut yhtä hyvin olla niiden pelien jälkeen 1-1 tai 2-0, sen sijaan että se oli 0-2. Kolmas peli oli Kingsin näytöstä, sen jälkeen Devils onnistui vielä antamaan tavoittelleen tekohengitystä. Kuudes peli olikin taas sitten tuloksellisesti selvä, mutta siinäkin Kings sai ratkaisunavaimet melko yllättäen käsiinsä.
Heitetäänpä siis emeelle kysymys, että millä perusteella sarjan voittaja oli tiedossa jo konferenssifinaalin jälkeen, siis ennen finaaleja?
Tuloksen taakse katsottuna sarja oli neljän pelin ajan äärettömän tasainen ja pelejä katsomalla sen pystyi näkemään. Lisäksi Devilsillä oli tuo kyky nousta altavastaajan roolista voittajaksi monet kerrat, joten en itse kyllä olisi sanonut ennen finaaleja, että tämä on tiedossa.
