PowerPlay Magazine

Vuoden 2016 NHL varaustilaisuus on nostattanut otsikoitu jo nyt. PP Magazine tarjoaakin neliosaisen "NHL:än varaustilaisuus" juttusarjan: käydään läpi huonoimmat ja parhaimmat valinnat, suomalaisten draft-historia sekä paneudutaan täysillä tulevan varaustilaisuuden antiin.

Juttusarjan ensimmäisenä osana on historian huonoimmat draft-valinnat. Kyseessä ei ole mikään kiveenhakattu listaus, vaan toimittajan näkemys valintojen osuuvudesta. Olkaa hyvät!

10. Al Montoya

s. 13.02.1985 Chicago, Illinois, Yhdysvallat

maalivahti

6. varaus, 2004 (New York Rangers)

TOP-10 listamme aloittaa edelleenkin aktiivinen yhdysvaltalaismaalivahti, Al Montoya. Montoya oli 2004 draftin ensimmäinen varattu maalivahti: hänen jälkeensä maalivahdeista varattiin muun muassa Devan Dubnyk, Cory Schneider, Karri Rämö, Anton Hudobin ja muuan Pekka Rinne. Montoya ei ikinä päässyt edes aloittamaan Rangersin maalilla, vaan päätyi kiertelemään ympäri liigaa. Montoya siirtyi paikallisvastustaja New York Islandersiin (51 ottelua), sieltä Winnipeg Jetsiin (35 ottelua) ja viime kaudella Florida Panthersiin (27 ottelua). Montoya on kuitenkin välillä onnistunut väläyttämään taitojansa, mutta ei koskaan lunastamaan hänelle asetettuja odotuksia. Montoya valittiin vuoden 2004 U20 MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi, tähdistökentälliseen ja hän mahdollisti Yhdysvaltojen mestaruuden.

9. Nikita Filatov

s. 25.05.1990 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto

laitahyökkääjä

6. varaus, 2008 (Columbus Blue Jackets)

Nikita Filatovin varauksesta ei ole kulunut kuin seitsemän vuotta, mutta Filatovin varaus oli kuitenkin yksi Blue Jackets organisaation suurimmista mokauksista. Vuoden 2008 draftissa kaikki ennen Filatovia varatut pelaajat ovat pelanneet yli 400 NHL-ottelua (Stamkos, Doughty, Bogosian, Pietroangelo, Schenn) ja Filatovin jälkeen varatuista pelaajista yli 390 NHL-ottelua on pelannut kahdeksan pelaajaa (mukaan lukien Tyler Myers, Erik Karlsson ja Jordan Eberle). Filatovin NHL-ura kesti ainoastaan 53 ottelua (6+8=14), jonka jälkeen Filatov on edustanut viiden kauden aikana kuutta eri KHL-seuraa. Potentiaalia Filatovilla oli, sillä hän voitti U20 MM-kisojen tehotilaston (2008) ja maalipörssin (2009). Näiden jälkeen suurin saavutus onkin KHL:n kuukauden tulokkaan titteli marraskuulta 2009.

8. Hugh Jessiman

s. 28.03.1984 New York, New York, Yhdysvallat

oikea laitahyökkääjä

12. varaus, 2003 (New York Rangers)

New York Rangersin seuraava floppivaraus löytyy täältä. Vuoden 2003 draft oli yksi historian kovatasoisimmista, sillä kaikki ensimmäisen kierroksen varaukset ovat pelanneet NHL:ssä. Jessiman ei kuitenkaan vakuuttanut, sillä hän pelasi urallaan ainoastaan kahdesti NHL:ssä. Raamikas jenkki päätyi tahkoamaan AHL-kaukaloita peräti kahdeksan kauden ajaksi ennen lähtöään Eurooppaan. 498:ssa AHL-ottelussakin syntyi ainoastaan 228 pistettä (117+111). Parhaimmalla kaudella maaleja syntyi 27. Rangersin organisaation jälkeen Jessiman siirtyi Nashvillen, Chicagon, Floridan (joka tarjosi Jessimanille hänen ainoat NHL-ottelunsa), Buffalon, Coloradon, Calgaryn ja Ottawan kautta KHL-seura Medvescak Zagrebiin. KHL-ura oli myös floppi, sillä 37 ottelussa syntyi ainoastaan 11 pistettä. Seuraavalla kaudella Jessiman pelasi vielä seitsemän ottelua Itävallan liigan Vienna Capitalsissa, kunne lopetti uransa.

7. Doug Wickenheiser

s. 30.03.1961 Regina, Saskatoon, Kanada k. 12.01.1999 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat

keskushyökkääjä

1. varaus, 1980 (Montreal Canadiens)

Reginassa syntynyt Wickenheiser oli vuoden 1980 varaustilaisuuden ykkösvaraus. Vaikka ura NHL:ssä kestikin 556 ottelua, ei Wickenheiser lunastunut Montreal Canadiensin asettamia odotuksia. Canadiens-ura katkesikin jo neljännen kauden jälkeen, kun hänet kesken kauden kaupattiin St. Louis Bluesiin. Bluesin jälkeen Wickenheiser edusti vielä Vancouver Canucksia, New York Rangersia ja Washington Capitalsia. Wickenheiser oli juniorivuosinaan lupaava maalintekijä (viimeisellä juniorikaudella 89 maalia 71:ssä ottelussa). Parhaimmalla NHL-kaudellaan Wickenheiser onnistui tekemään ainoastaan 25 maalia. Wickenheiserin jälkeen varattiin muun muassa Hall of Fame pelaajat Larry Murphy ja Paul Coffey. Wickenheiseria on kuvattu historian huonoimmaksi Canadiens-varaukseksi ja huonoimmaksi ykkösvaraukseksi.

6. Pavel Brendl

s. 23.03.1981 Opocno, Tšekkoslovakia

oikea laitahyökkääjä

4. varaus, 1999 (New York Rangers)

Kuudennen sijan listalla ottaa jälleen yksi New York Rangersin kyseenalaisista varauksista. Brendl hankki itselleen statuksen lupaavana maalintekijänä, mistä kertovat maalimäärät kolmelta kaudelta junioriliiga WHL:stä. Näiden kolmen kauden aikana Brendl naputti 178 ottelussa 172 maalia, mikä oli tarpeeksi vakuuttamaan Rangersin organisaatio. Ura ei kuitenkaan ikinä auennut NHL:ssä, sillä jo kauden 2001–2002 alla Rangers kauppasi tšekin Philadelphia Flyersiin. 50 NHL-ottelua myöhemmin (joissa tehot 6+7=13) Flyers kauppasi Brendlin Carolina Hurricanesiin (kauppa, jossa Sami Kapanen siirtyi Flyersiin). Hurricanes-ura muodostui myös flopiksi, kahden kauden aikana Brendl pelasi vain 26 ottelua tehoin 5+4=9. Työsulkukauden 2004–2005 jälkeen Brendl sai mahdollisuuden vielä Phoenix Coyotesin organisaatiossa, mutta pelejä NHL:ssä tuli vain kaksi. Tämän jälkeen miehen ura jatkui Euroopassa, missä hän vielä tälläkin kaudella pelaa edustaen Slovakian pääsarjan HK 36 Skalicaa. NHL-uransa aikana Brendl sai maineen laiskana pelaajana, eikä hän ikinä pystynyt voittamaan mainettaan. Ura Euroopassa on sujunut paremmin, sillä hän on voittanut muun muassa KHL:n ja SHL:n maalipörssit.

5. Aleksandre Voltškov

s. 25.09.1977 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto

keskushyökkääjä

4. varaus, 1996 (Washington Capitals)

Aleksandre Voltškov (engl. Alexander Volchkov) lähti jo vuonna 1995 Pohjois-Amerikkaan, vakuuttaen kahden kauden aikana junioriliiga OHL:ssä. Voltškovilla kesti kuitenkin neljä vuotta varauksen jälkeen päästä edes kokeilemaan NHL:ssä. Uran kolme NHL-ottelua Washington Capitalsissa eivät tuoneet pisteitä. Lopulta viiden Pohjois-Amerikassa vietetyn kauden jälkeen oli Voltškovin aika palata kotimaahansa. Ura ei sujunut kotimaassakaan, sillä kolmen kauden aikana Voltškov edusti peräti viittä eri seuraa. Kaudeksi 2003–2004 Voltškov siirtyikin Valko-Venäjälle, missä hän onnistui voittamaan Valko-Venäjän mestaruuden. Voltškov yritti vielä kahdesti kotimaansa puolella, mutta ei vakuuttanut edes Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Lopulta mies siirtyi Kazakstaniin, missä hän päättikin uransa kauden 2010–2011 päätteeksi.

4. Brian Lawton

s. 29.06.1965 New Brunswick, New Jersey, Yhdysvallat

vasen laitahyökkääjä

1. varaus, 1983 (Minnesota North Stars)

Brian Lawton on historiallinen pelaaja, sillä hän on kaikkien aikojen ensimmäinen yhdysvaltalainen NHL:n ykkösvaraus. Valinnasta tekee mielenkiintoisen myös se, ettei Lawton pelannut junioriliigassa vaan yliopistosarja USHS:ssa, edustaen Mount St. Charles Academya. Lawton johtaa edelleen koulun kaikkien aikojen maali-, syöttö- ja pistepörssiä. Lawton ei missään nimessä ollut huono pelaaja, sillä NHL:ssäkin otteluita kertyi 483 ja pisteitäkin 266. Lawton ei kuitenkaan ollut missään nimessä vuoden 1983 ykkösvarauksen arvoinen pelaaja: hänen jälkeensä varattiin muun muassa Pat LaFontaine (3. / New York Islanders), Steve Yzerman (4. / Detroit Red Wings) ja John MacLean (6. / New Jersey Devils).

3. Patrick Štefan

s. 16.11.1980 Pribram, Tšekkoslovakia

keskushyökkääjä

1. varaus, 1999 (Atlanta Thrashers)

Vuoden 1999 varaustilaisuus oli tšekkiläisittäin upea: numerolla yksi varattiin Patrick Štefan, numerolla neljä Pavel Brendl ja numerolla 26 muuan Martin Havlát. Tšekkejä varattiin yhteensä 18 eli saman verran kuin suomalaisia. Kovimmat odotukset olivat nimenomaan Štefanin ja Brendlin harteilla, mutta hienoimmat NHL-urat tekivät Havlát (26. varaus / Ottawa Senators), Martin Erat (191. / Nashville Predators) sekä Radim Vrbata (212. / Colorado Avalanche). Štefan ei ollut läheskään saman tason floppi kuin Brendl, mutta ei missään nimessä ykkösvarauksen arvoinen. Štefan pelasi NHL:ssä lopulta 455 ottelua, mutta teki ainoastaan 188 pistettä. Viimeistä NHL-kauttansa lukuunottamatta Štefan edusti Atlanta Thrashersia, mutta NHL-ura päättyi kaudella 2006–2007 Dallas Starsissa. Seuraavalla kaudella Štefan yritti vielä Svetisin NLA-liigassa, mutta ura loppui ainoastaan kolmen ottelun jälkeen. Runkosarjan piste-ennätyksensä tšekki teki Tampereen Ilveksessä työsulkukaudella 2004–2005 (13+28=41), paras NHL-kausi oli sitä edeltänyt kausi 2003–2004 (14+26=40).

2. Alexandre Daigle

s. 27.02.1975 Montréal, Quebec, Kanada

keskushyökkääjä

1. varaus, 1993 (Ottawa Senators)

Daiglesta arvioitiin  tulevan seuraava "kanadanranskalainen supertähti", ja tulokset junioriliiga QMJHL:stä olivatkin vakuuttavia (119 ot. 80+167=247). Ottawa solmi Daiglen kanssa varauksen jälkeen viiden vuoden ja 12,25 miljoonan dollarin sopimuksen (tulokassopimussääntö tuli voimaan vasta 1995). Tulokaskausi Ottawassa oli hyvä (20+31=51), mutta sen jälkeen Daiglen ura lähti laskuun. Viisi kautta Ottawassa toivat 301 ottelua ja 172 pistettä (74+98). Kesken viimeisen sopimusvuoden Ottawa kauppasi Daiglen Philadelphia Flyersiin. Flyersissa ura kesti ainoastaan 68 ottelua, kun kesken kauden 1998–1999 Philadelphia kauppasi Daiglen Tampa Bay Lightningiin. Kauden jälkeen ura jatkui New York Rangersissa. Vuodet 2000–2002 Daiglen ei pelannut lainkaan, mutta palasi kaudeksi 2002–2003 NHL:ään ja Pittsburgh Penguinsiin. Kaudeksi 2003–2004 Daigle liittyi Minnesota Wildiin ja pelasikin pisteiden valossa parhaimman kautensa (20+31=51, saman verran kuin kausina 1993–1994 ja 1996–1997). Yhden välivuoden jälkeen Daigle palasi Wildiin, mutta vietti uransa loppuvuodet 2006–2010 Sveitsin NLA-liigassa. Ja miksi Daigle ansaitsee listalta sijoituksen kaksi? Daiglen jälkeen vuoden 1993 draftissa varattiin Chris Pronger (1167ot), Chris Gratton (1092), Paul Kariya (989), Rob Niedermayer (1153), Viktor Kozlov (897) ja Jason Arnott (1244). Vielä suuremmilla numeroilla varattiin Saku Koivu (21 / 1124), Todd Bertuzzi (23 / 1159), Jamie Langenbrunner (35 / 1109), Miroslav Satan (111 / 1050) ja Kimmo Timonen (250 / 1108).

1. Rick DiPietro

s. 19.09.1981 Winthrop, Massachusetts, Yhdysvallat

maalivahti

1. varaus, 2000 (New York Islanders)

Uuden vuosituhannen ensimmäisen ykkösvaraus oli lupaava maalivahti: ennen varaustaan yliopistoliiga NCAA:n Vuoden tulokas (Hockey East -sarjassa) ja Arvokkain pelaaja (New England -sarjassa). Päälle vielä alle 20-vuotiaiden MM-kisojen parhaan maalivahdin titteli ja valinta tähdistöjoukkueeseen. Tulokaskaudellaan DiPietro pelasi jo 20 ottelua, mutta seuraava kausi meni kokonaan AHL:ssa. Vasta kaudella 2005–2006 DiPietro onnistui pelaaman kokonaisen kauden NHL:ssä (63ot, PMK 3,02 ja T% 90,0). Kauden 2006–2007 alla Islanders julkisti todellisen pommin: seura oli tehnyt vähän näyttöjä antaneen maalivahdin kanssa 15 vuoden ja 67,5 miljoonan dollarin sopimuksen. Loukkaantumisherkkä maalivahti pelasi sopimuksesta vain seitsemän kautta, kunnes Islanders osti sopimuksen ulos vuonna 2013. Suurlupauksen NHL-ura tuotti lopulta vain 318 NHL-ottelua ja ainoana saavutuksena yhden NHL-tähdistöottelun kaudella 2007–2008. Jotta floppaus olisi täydellinen, on mainittava kenet Islanders kauppasi pois saadakseen tilaa DiPietrolle: Roberto Luongon. Ja vuonna 2000 DiPietron jälkeen varattuja maalivahteja? DiPietron puolustukseksi sanottava, että vuonna 2000 varatuista maalivahdeista vain kaksi pelasi häntä enemmän otteluita: Ilja Bryzgalov (44. varaus / 465 ottelua) sekä Henrik Lundqvist (205. / 654). DiPietron jälkeen ensimmäisellä kieroksella varattiin muun muassa Dany Heatley, Scott Hartnell, Brooks Orpik ja Niklas Kronwall.

Tässä tämä listaus! Seuraavaksi otamme katsauksen näiden herrojen vastakohtiin: korkeilla numeroilla varattuja pelaajia, jotka onnistuivatkin murtautumaan NHL:ään.