Aihe: Vaaliehdokkaat vastaavat

Kyllä minä laittaisin tuon v/o jalkaisen kehiin, laittaisin sen tukemaan sitä laitaa, kummalla puolella se pelaisi paremmin. Yleistä voisin sitten käyttää vaikka varamiehenä, ja päästää esim. ottelun loppuvaiheessa kehiin

Kysymys muille vaaliehdokkaille:

Kuinka tärkeänä pidät vastustajan pelaajien scouttaamista?

Ja oma vastaukseni:
Pidän sitä suhteellisen tärkeänä, ja jos saisi kerättyä joukon (5-> vapaaehtoisia managereita, joilla pelaajan scouttaaminen onnistuisi max. 2päivässä, niin silloin pystyisi periaatteessa scouttaamaan tulevan vastustajan oletetun avauskokoonpanon kaikki pelaajat. Tietäisi siten hieman, että mille alueelle kannattaa iskeä enemmän. Suomihan tulee pelaamaan omilla vahvuuksillaan, se on selvä, mutta auttaisihan se, jos tietäisi esim. miltä osa-alueelta kannattaisi hyökätä enemmän kuin tavallisesti.

Alussa lähdin aina siitä, että rakensin puolustuksen aina neljästä pakista. Keskikentälle minulla ei ollut kauheasti pelaajia ja taktiikka oli sen mukainen 4-3-3 (jossa yleensä yksi laituri ja hyökkäys jommalta kummalta puolelta). Mutta menestystä tuli pitkillä syötöillä, joka sopi silloin tuolle kokoonpanolle. Myöhemmin siirryin 4-5-1 kokoonpanoon, jossa kolme pelaajaa keskikentän keskustassa. Tällä pääsin tavoittelemaani keskikentän hallintaan. Kakkoseen noustessa kuitenkin otin yhden keskuspuolustajan poissa, koska pärjäsin yhdelläkin ja halusin kärkeen toisen miehen. Siispä pari kautta on nyt mennyt 3-5-2-systeemillä, jolla otetaan keskikenttä haltuun ja luodaan kahdelle kärjelle paljon maalipaikkoja.

Maajoukkueessa kartoittasin joukkueen parhaimmiston perinpohjin ja sen mukaan rakennetaan muodostelma. Keskikentän haluaisin haltuun, mutta tuleva miehistö osoittaa sen millä sitten mennään.

Pieni tarkennus, kyseessähän ei ole jalkaisuus, vaan ensisijainen puoli. Keskikentän keskellä voi hyvin käyttää v/o-pelaajaa eikä se ole keskikentän keskustalta pois, mutta esim. vasemman puolen pelaaja keskellä ei vain sitten vaikuta oikeaan laitaan niin paljon kuin Y vaikuttaisi. Siksi kysymyksesi olisikin muusta kokoonpanosta riippuva ja siitä mitä itse haluaa hakea. Haluaako sitten että molempiin laitoihin tulee Y-pelaajalta boostia vai haluaako että keskikentän keskusta olisi parempi, mutta toinen laita jää ilman boostia. Itse kun haluan yleensä mielummin keskikentän keskustan haltuun, niin siksi valitsisin tuon ensimmäisen eli v/o -pelaajan, koska hänellä on paremmat taidot.

Vastustajan scouttaamisesta on se hyöty, että näkee millä tasolla vastustajan taidot ovat ja sitä tietoa voi käyttää hyväksi omaa kokoonpanoa rakentaessa. Toki paljon voi jo päätellä kokonaisuuksista, mutta pelaajia voidaan treenata eri tavalla. En usko kuitenkaan, että tähän tarvitsisi mitään scouttausryhmää perustaa, vaan muutaman pelaajan scouttaaminen maajoukkueesta riittää ja sen pystyy tekemään hyvin pelkästään apulaisen kanssa.

Ja Repomies vastailee tuas:

@Jarkko85
Repomiehen palloseura on menestynyt kohtalaisesti, viimekaudella karsonnoissa ykköseen hävisin tosin PROCranelle ikävästi 2-0, 2-0. Paikka on vakiintunut II-divariin ja riippuen junnujen kehityksestä ja onnesta nostojen kanssa, niin I-divarin paikkaa tavoitellaan tosissaan kaudella 5. Junnunostoista on saatu tasan kaksi hyvää pelaajaa keskikentälle ja puolustukseen. Kaikki muut on joutunut hakemaan markkinoilta ja osa palaajista on auttamattoman huonoja vielä omilla paikoillaan - joten vielä on matkaa siihen että joukkue olisi kasassa. Maajoukkueen kokoaminen on paljon helpompaa, joskin alussa on iso homma joukkueen taktiikan rakentamisessa.

Muita parempi manageri Repomies on kahdesta syystä.

1. Riittävästi iän tuomaa elämänkokemusta, jotta riittää äly kysyä kun ei tiedä
2. Pelimoottorin puutteista huolimatta yritetään manageroida joukkuetta kuten se olisi oikea. Tämä on myös osittainen heikkous, missä tulee vastaan tarve hyvällä johtoryhmälle, joka osaa auttaa valinnoissa (pelaaja ja taktiikka) oikeaan suuntaan, että kyetään hyödyntämään pelimoottorin ihmeellisyydet omaksi hyödyksi ja minimoidaan takaiskut.

Toiseen kysymykseesi jalkaisuuden merkityksestä. Kuten tosiaan aikaisemminkin on mainittu, niin toki kyse ei ole jalkaisuudesta, vaan pelaajan "Ensisijaisesta puolesta" - siitä huolimatta, mielestäni sillä on merkitystä laitapelaajille, joten tuskin tulen laittamaan sellaista pelaajaa vasempaan laitaan, jonka ensisijainen puoli on oikea. Yleisen ja ensisijaisen puolen välillä ei ole niin suurta merkitystä - sitten pitää tarkemmin miettiä kahden tai useamman väliltä mikä sopii juuri siihen nimenomaiseen kokoonpanoon. Esimerkkitapauksessasi, koska tarkempaa tietoa ei ole kentällisestä nuo kaksi pelaajaa nuilla arvoilla on jotakuinkin tasaveroisessa asemassa, paitsi jos pelaaja sijoitettaisiin vähänkään enemmän ensisijaisen puolen laitaan, silloin tämä pelaaja olisi ensisijainen valinta.

@finice
Taktiikkalla tulee olemaan suuri merkitys. Kunhan saadaan käsiin millainen on pelaajamateriaalii Suomen joukkueeseen, pitää lähteä miettimään mikä kuvio on paras sille materiaalille. Itse olen käyttänyt 3-5-2:sta ja 4-5-1:stä pienillä muutoksilla riippuen vastustajasta ja terveinä olevista pelaajista.

En tule käyttämään mitään ennalta määrättyä suosikkimuodostelmaa, vaan sitä mikä pelaajien roolituksen jälkeen on se paras. Haluaisin tehdä hyökkäävän joukkueen, mutta valitettavasti Suomelta vielä toistaikseksi puuttuu litmaset kärjestä.

@Eugenius
Vastustajien scouttauksella on oma merkitys. Tarkoitus olisi kyllä turnauksessa scoutata kaikki vastustajat ja miettiä omaa pelitapaa kutakin vastustajaa vastaan hyödyntäen vastustajan heikkouksia. Kuitenkaan ei lähdetä koko pelitapaa muuttamaan, mutta hienosäädöillä lähdetään hakemaan etua jokaiseen turnauspeliin.

" Jos kaipaatte mielivaltaista johtajuutta, minä olen miehenne. "
- Rauno Repomies

Jarkko:
Taktiikka osiosta löytyy muutamia kohtia mitä muut eivät nää ja ne voivat olla aika ratkaiseviakin. Itselläni on aina ollut ongelmana puolustus, sen heikkous siis.
Joten ei sitä voi suoraan laittaa hallitsevia taktiikoita.

1. Kumpi on parempi vaihtoehto? (herkutellaan täysin epätodennäköisellä vaihtoehdolla):

- Joukkueen kentällinen koostuu U-puolen pelaajista, tai

- Joukkueessa on laidoilla sen laidan puolen pelaajat ja U-puolen pelaajat keskellä.

2. Vastustajalla on koti ottelu. Oletus on että kumpikin joukkue lähtee liikkeelle samalla tärkeydellä. Vastustajalla on suurella todennäköisyydellä todella vahva keskikenttä, hyvä hyökkäys ja puolustus taas heikompi. Maalivahdit ovat tasa vahvoja.

- Millä taktiikalla ja kuviolla lähdet hakemaan voittoa? Perustele. (Oletetaan että Suomen materiaali on niin leveä että hyviä pelaajia löytyy jokaiselle pelipaikalle riittävästi)

3. Suomi pelaa kotiottelun. Saman kaltainen joukkue tulee vastaan kuin yllä. Joukkue on pelannut myös vieraissa saman kaltaisella taktiikalla kuin yllä.

- Sama kysymys tähän kuin yllä.

1. Mielestäni sekoitus olisi hyvä, silloin ainakin tietäisi varmasti, kumpaan laitaan pelaaja kuuluu. Hyvät puolensa ovat myöskin tossa toisessa vaihtoehdossa, sillä silloin pystyisi sen verran muokkaamaan kokoonpanoja, että voisi siirrellä laitureita päikseen. Olen kuitenkin sekoituksen puolella.

2. Pitkät pallot kehiin, ja puolustuslinja alas. 2 pelaajaa hyökkäykseen ja 4 keskikentälle, ja kaikki hyökkäävään rooliin. Puolustustyyliksi laittaisin pallon purkamisen, jolla pyrittäisiin pelaamaan pallo pois omalta alueelta. Jos kemiat olisivat hyvät, koittaisin onnea ja koittaisin usein käyttää paitsioansaa. Myöskin aggressiivisuuden laittaisin aggressiiviseksi. Vaikka se tuo kortteja, mutta kuten totesit, olettaen, että Suomella on todella laaja materiaali, ja pelikiellon sattuessa joukkueessa olisi valmiiksi pari korvaajaa kaikille pelipaikoille. Taktiikkana siis 4-4-2.

3. Muodostelma tuskin tulisi alkuun muuttumaan, mutta lähtisin yrittämään yhtä tai kahta nopeaa maalia ensimmäiselle puoliajalle. Pitkät pallot taas kerran, puolustuslinja pysyisi edelleen alhaalla, ja nyt myös molemmat keskikenttäpelaajat tiputtaisivat itsensä pykälän alaspäin. Aggressiivisuus tippuisi normaaliin, ja puolustustyyli painottuisi enemmän hallintaan. Jos johtoasemassa päästäisiin tauolle, toinen hyökkääjä vaihtuisi 5. puolustajaks muodostaen 5-4-1 -taktiikan, jolla pyrittäisiin pitämään vastustajan hyökkääjät poissa maalintekopaikoista.

1. Tietysti joukkueellinen U-pelaajia, koska se antaa lisää taktikointimahdollisuuksia, kun voi vaihtaa laitureiden puolia tai laitapuolustajien puolia.

2. Koska keskikenttä todennäköisesti hävitään joka tapauksessa ja vastustajan hyökkäys on hyvä ja puolustus on huono, niin puolustukseen ja hyökkäykseen kannattaa laittaa miehiä. Esim. 4-4-2 (kaksi keskikentän keskustassa) voisi olla hyvä pitkilllä syötöillä ja pelitempo normaali, jotta saadaan tarpeeksi maalipaikkoja eikä tuhlata aikaa. Puolustustyyli pallon purkaminen, koska keskikenttää ei tarvitse hallita ja saadaan puolustus varmemmaksi.

3. Kotona pitää hyökätä. Kotiedulla ja 3-5-2 keskikentän sumpulla keskikenttä haltuun. 3 miestä keskikentän keskustaan. Lyhyet syötöt ja pelitempo pelin nopeuttaminen. Puolustus normaali.

@portsari
Mielenkiintoinen spekulaatio, johon vastaan ilman valmennustiimiä. Tälläiset asiat tietenkin keskustellaan Repomiehen johdolla aina ennen peliä koko maajoukkueen valmustiimin kanssa ja meidän tiimin "nupet" ja "jutit" saa sanansa sanottavaksi

1. Itse jostain syystä tykkään peluuttaa pelaajia, jotka pitää puoltaan itselleen sopivampana sillä puolella, joten jos taidot on tasan, niin ottaisin laidoille ko. laidan puoliset pelaajat ja U:t keskelle. Kuten jo muualla todettua, omille etukäteen katsoituille paikoilleen kuitenkin.

2. Vahva keskikenttä on syytä kiertää laidoilta ja antaa pitkiä palloja yli, joten ne taktiikat normaalilla temmolla. Puollustus on pakko purkaa pois, koska vastustaja on kova hyökkäyksessä ja keskikentällä.

Kokoonpano riippuu hieman miten vastustaja on scoutattu, mutta scouttaamattomana varmaankin 5-2-2-1. Kuten sanottua, hyökkäävä kokoonpano tulee olemaan Repomiehellä tavoite, vaikka vastustaja on kovempi.

3. Kotona yritettävä ehkä kontrolloudumpaa peliä huolimatta vastustajan paremmuudesta kontrollin pääalueella (keskikenttä), joten muutos siten, että puolustus hallinnalle, mutta pitkät syötöt edelleen, koska keskialueen yli on päästävä väkisin pidemmillä syötöillä. Kokoonpano todennäköisesti sama muutoin lisättynä korotettulla agressiivisuudella - kotona pitää pelata eikä pelätä!


" Jos kaipaatte mielivaltaista johtajuutta, minä olen miehenne. "
- Rauno Repomies

Hei kaikki jotka viitsivät vastata! Pari kyssäriä:

1. Onko maajoukkueessa(si) käyttöä LF tai RF pelaajille? Jos on niin millaista vastustajaa vastaan/millaisella taktiikalla peluutat heitä?

2. Miten saat mielestäsi parhaan laukomisen pelaajalle aikaiseksi (tilanne johtaa maaliin)? Jakaumat?

3. Onko kulmapotkuilla suurta merkitystä? Miten mielestäsi parhaat jakaumat muodostuvat?

4. Miten valitset suoran vapaapotkun laukojan? Entä epäsuoran?

1. Ainahan niillä käyttöä on, sillä niillehän syöttötaito on melko tärkeä, jota pidän kyllä hyvänä plussana jokaiselle pelipaikalle. Syöttötaito on tärkeä, sillä silloin pääsee parempiin maalintekopaikkoihin. Vaikka aloittaisinkin 2 keskushyökkääjällä, niin tilanteen mukaan saattaa jompikumpi siirtyä laitaan kesken ottelun (jos siis syöttötaito korkee), tai sitten saattaa vaihdosta tulla kentälle jompikumpi laitahyökkääjä. Tietenkin jos vastustajalla on todella paljon huonompi esim vasen laita, niin silloin laittaisin oikeaan laitaan laitahyökin (jos siis hyvä oikeelaitahyökki olisi tarjolla) avaukseen, jolloin saataisiin enemmän paikkoja. Myöskin silloin keskittäisin hyökkäykset suurimmaks osaks oikeeta laitaa pitkin + keskeltä.

2. Ylempänä tuli jo vastaus tuohon. Eli keskikenttäpelaajilla ja puolustajilla pitäisi olla korkeat syöttö- ja tekniikkataidot, jotta päästäisiin parempiin maalintekopaikkoihin. Laukojalla (olettaen, että se on hyökkääjä) pitäisi olla korkea laukomistaito ja tietenkin tekniikka + nopeus kunnossa, jotta maalipaikan hyödyntäminen olisi näin ollen helpompaa. 100 - 70 - 70 - 70 - 50

3. Vaikka kulmapotkuista ei kovin usein maaleja tule, niin tottakai sillä on suuri merkitys. Itse olen pitänyt kulmapotkujen antajalla kaikkia aputaitoja tärkeinä, samoin kun kulmapotkutilanteissa olevilla. Tykkään käyttää omassa joukkueessani kulmapotkuissa puolustajaa hyvällä kokemuksella, sillä puolustajille myöskin pääpeli on tärkeä. 100 - 70 - 70 - 70 - 70 + laukominen suht korkee (haaveilua)

4. Suora vapaapotku: korkea laukominen + nopeus + tekniikka. Epäsuora: korkea laukominen + syöttäminen + nopeus + tekniikka, pääpeli plussaa

Ja tässä pari.

1. Säästeletkö energiaa tärkeisiin matseihin ja pelaat ns. riskillä voittoja hakien ja energiaa säästellen jotta sitten aivan loppupeleissä olisi mahdollisimman kovat energiat. VAI Varmisteletko pääsyä pleijareihin energioiden kustannuksella, jolloin sitten mahdollisissa mitalipeleissä oltaisiin selkeitä altavastaajia energioiden puolesta?

2. Mikä on mielestäsi optimaalinen taitojakauma keskushyökkääjälle. Sekä mikä on mielestäsi optimaalinen jakauma laitapuolustajalle? Oletetaan että kaikissa taidoissa on yhtä suuri lahjakkuus. Jos ei viitsi tähä kirjoittaa niin voi pistää minulle PPM-postiin.

3. Kuinka paljon vetoa haluaisit treenattavan kullekkin pelipaikalle suhteessa päätaitoon? Keskushyökkääjä? Hyökkäävä keskikenttä? Keskikenttä? Laituri? Laitapakki?!!??

4. Treenaisitko pelaajille viereisen pelipaikan taitoa? Esim. hyökkäävälle keskikenttäpelaajalle hyökkäystä tai laitapakille keskikenttää. Vai olisiko pelaajan tärkein tehtävä vain hoitaa oma pelipaikkansa?

Tarkennetaan vielä, tuota ensimmäistä vastausta siis vastustajan vasen laita on oma oikea laita!