Senators 2, Canadiens 6.
Joulutauot pidetty ja jotain hyvää siellä tauon aikana tapahtui.

Maalinteosta kärsinyt Canadiens-ryhmä latoi siis kuusi maalia taululle, joista 3 ensimmäistä mahtui ensimmäiseen erään. Tärkeä voitto myös siltä kannalta, että Cunneyworth sai sen ensimmäisen voittonsa, eivätkä paineet ainakaan ihan heti päässeet kasvamaan järjettömiin mittasuhteisiin.
Olis tuo lopputulos voinut olla myös kovin erilainenkin. Senators nimitytäin aloitti maalinteon heti alkuhetkillä, kun Habsin puolustus oli melko pahassa sekasorrossa ja Zack Smith pääsi lopulta laittamaan kiekon maaliin asti ohi Pricen. Momentum saatiin kuitenkin käännettyä hetkeä myöhemmin Ellerin huikealla henkilökohtaislela panoksella, kun tanskalainen latasi alivoimalla rannarin ohi Andersonin, 1-1. Erä jatkui Senators-merkeissä, mutta Habs teki maalit Plekanecin ja Cammallerin onnistuessa maalinteossa. Ensimmäisessä erässä laukaukset Senatorsille 13-5, maalit 3-1.
Toiseen erään Habs sai hyvän startin, kun Leblanc pääsi iskemään vastahyökkäyksen päätteeksi uransa toisen maalin ohi Andersonin. Tähän mennessä Sens-veskan maalia kohti oli lauottu 7 kertaa, ja neljästi upposi. Tämä riitti Andylle, ja maalille luisteli viime kaudella Habs-paidassa vaikuttanut Auld. Tämä sitten hieman tasoitti peliä, mutta eipä siinä mennyt edes neljää minuuttia, kun Auld ohitettiin ensimmäisen kerran. Maalintekijänä Subban, joka siis istui Jetsiä vastaan katsomossa, ja teki nyt kauden kolmannen osumansa. Subban oli kyllä hieman onnekas tuossa, koska maalia edelsi hänen huonon puolustustyöskentelyn aiheuttama 2v1 hyökkäys Senatorsille, jonka Price kuitenkin pelasti. Sitten vastahyökkäyksestä Subbanator pääsi iskemään maalin. Senators vastasi huutoon 50s Subbanin maalin jälkeen, kun Spezza teki kauden 13. osumansa. Jälleen kerran se kiekko lyötiin rysään aivan maalin edestä. Toisessa erässä ei enempää osumia nähty.
Kolmannessa erässä oli tilaa vielä yhdelle maalille, kun Erik Cole pääsi tekemään kauden 14. maalinsa ylivoimalla, 5v3-tilanteessa, Senatorsin ollessa jo tilanteeseen varsin turhautunut. Sentään se yksi ylivoimamaalikin saatiin, vaikka ei se liigan tilastollisesti toiseksi heikoin ylivoima oikein nytkään toiminut. TSN:n kommentaattori nosti hyvin esille yhden syyn (muiden joukossa), miksi ylivoima ei toimi: kiekollinen pelaaja ei saa tukea. Eli esimerkiksi kun kiekollinen pelaaja on kulmassa ja vastustajan pelaaja yrittää saada sitä pois, niin omat jähmettyvät paikoilleen ja kuvittelevat että kyllä se nyt sieltä sen kiekon kohta syöttää. Vaan tämäpä johtaa tilanteen purkamiseen, kun se kiekko menetetäänkin.
Positiivista ylivoimassa oli se, ketä siellä nyt pelasi: Eller, Kostitsyn ja Emelin. Nämä nimet ansaitsevat peliaikaa myös ylivoimalla, ainakin kaksi ensimmäistä. Ja Emelinillä on kova laukaus, joten hyvä että kaverille annetaan nyt mahdollisuuksia päästä mukaan tuohon erikoistilannepelaamiseenkin, jos se vielä joskus asettuisi se kuti kohdilleen. Tietysti pelasi siellä nytkin Moen jossain välissä, mutta parempi tuokin kuin se Darche... joka tosin onnistui tässä pelissä keräämään tehot 0+2 (ei siihen kyllä ylivoimaa tarvittu)!
Jonkinnäköistä räksyttämistä ja nokkapokkaa oli läpi ottelun. Sensin rakkikoirat Neil ja Carkner yrittivät ottaa Habsin hyytyvän jättiläisen, Hal Gillin hampaisiinsa tuon 1-3 maalin jälkeen. Tilannetta kun edelsi Gillin vahva puolustuspeli Turrisia vastaan, minkä seurauksena Turris menetti kiekon aiheuttaen vastahyökkäyksen ja maalin. Gill ei räksytykseen vastannut kuin verbaalisesti, ja hyvä niin. Alkukaudesta on taso noussut, ja hän on tärkeä osa liigan parhaimmistoon kuuluvaa alivoimaa. Tappelijana Gill puolestaan on toivoton tapaus.
Cunneyworth oli laittanut ketjuja uuteen uskoon, ja tällaisilla trioilla taidettiin tässä pelissä mennä:
Kostitsyn-Plekanec-Moen
Pacioretty-Eller-Cole
Cammalleri-Desharnais-Leblanc
Darche-Nokelainen-Blunden
Hyvin nuo ketjut kyllä toimivat, ja tuota ratkaisuvoimaa on onnistuttu hyvin jakamaan nyt kolmeen ketjuun. Moenin paikka ei kyllä edelleenkään ole ykkösessä, mutta jotenkuten siinä menettelee. Tai enkä nyt mene sanomaan, että tuo olisi ollutkaan se ykkösketju, mutta Plekanecia on tottunut ykkössentterinä pitämään. Ehkä sitten, kun Gionta tekee paluun, niin hänet vois laittaa tuohon Moenin tilalle ja Moenin Darchen tilalle.
Gomezille ei ole kyllä tällä hetkellä mitään tarvetta.
Myös puolustus oli hieman uudessa uskossa, tosin taisi siellä parit muuttua kesken pelin. Välillä ne oli sellaiset, miten itse ne parhaimpana näkisin:
Subban-Gorges
Gill-Diaz
Kaberle-Emelin
Eli jokaisessa parissa löytyisi balanssia jossain määrin, olisi se hyökkäystä tukeva pakki ja sitten toinen, varmisteleva, pakki. Tällä kertaa Campoli ja Weber olivat healthy scratcheja. Nyt ei kyllä pidä valittaa, kun puolustuksessa on noinkin paljon syvyyttä, että NHL-tason puolustajia (edes jossain määrin) riittää katsomon puolelle asti. Lisäksi nuo katsomokomennukset näyttävät toimivan hyvin, ainakin jos jotain voi Subbanin ja Ellerin tasonnostosta päätellä.
Hienoa oli nähdä myös vuoden 2009 ykkösvarauksen Leblancin keräävän mukavat 1+1 tehot. Fyysisyydessä ei oikein vielä pärjää, mutta eipä tuo Habs ylipäätään oikein siinä osassa peliä tahdo pärjätä. Leblanc on kuitenkin niitä nimiä, joidenka varaan tulevaisuudessa Habsin hyökkäystä rakennetaan.
Muita mahdollisia tulevaisuuden Habs-nimiä on kiekkoillut U20-kisoissa. Kanadan paidassa kiekkoilee nimet Gallagher, Bournival ja tuorein ykköskierroksen varaus Beaulieu. Suomea vastaan otetussa murskavoitossa Gallagher keräsi tehot 1+1 (voittomaali) ja Beaulieu keräsi yhden söyttöpisteen.Bournival jäi ilman tehoja.
USA:n paidassa pelaa puolestaan puolustaja Jarred Tinordi, joka teki avauspelissä Tanskaa vastaan yhden maalin ja teholukemaksi kertyi +3.
Mutta se junnukisoista, ja tällä kertaa NHL:sta. Pääasia että ne 2 pinnaa tuli, ja erityisen tärkeät nuo pisteet olivat, kun saman divisioonan jengi oli vastassa. Tästä on hyvä lähteä kohti Floridaa ja katsoa, miten rahkeet riittävät ensiksi Lightningia (to) ja sitten Panthersia vastaan (la).