Habs siirtyi 2. erässä 0-1 johtoon Paciorettyn maalilla, lisäsi kolmannessa erässä johtoaan 0-2 lukemiin Colen toimesta, ja kaikki näytti hyvälle, kunnes noin 6½ minuuttia ennen ottelun päättymistä Palmieri onnistui kaventamaan tilanteeksi 1-2. Sen myötä Devils sai pelin hallintaansa, ja oikeasti tuntui taas ihan käsittämättömältä, miten tuo kiekon hallinta voidaan luovuttaa vastustajalle niin helposti. Ottelun kolmanneksi viimeisellä minuutilla Habs sai ensin 3v1 ja sitten 2v1 hyökkäykset samassa vaihdossa, ja niidenkin hyökkäysten ivimeistely oli laadultaan täydellistä kuraa. Sitten vielä Diaz otti jäähyn ,ja paniikkikerroin kasvoi johonkin äärettömään. Devils sai pelattua kiekon Habsin maalin maalialueelle, kun Gorges hukkasi mailansa johonkin ja Gill katkaisi mailansa. Tuosta tuomittiin Devilsille rankkari, kun Gorges peitti kiekon allensa ja Moen hyppäsi vielä varmistukseksi päälle tekemään ol' skool läskikasaa. Onneksi tuosta rosterista löytyy sentään se yksi kylmäpäinen kaveri, Carey Price, ja hän ei Pariselle antautunut viimeisen minuutin rankkarilla. Hassua sinänsä, ettei Price ole ollut vahvimmillaan noissa rankkariskaboissa, kun taas Parise on viimeistellyt rankkareita tällä kaudella aika kovalla teholla. No, siitä selvittiin ja lopulta ottelu päättyi Habsin voittoon.
Jos nyt miettii viimeistä neljän pelin jaksoa, niin pistesaldohan niistä on nyt ihan kohtalainen 6 pinnaa, mutta se tapa, jolla pelit on pelattu, huolestuttaa. Blue Jacketsia vastaan joukkue oli haluttoman oloinen, Kingsiä, Canucksia ja Devilsiä vastaan johtoaseman pitäminen on ollut todella vaikeaa tai siinä ei olla onnistuttu ollenkaan. Nyt Martin herätys, jotain olis tehtävä!
Tässä pelissä pääsi sitten näkemään Kaberlen ensimmäistä kertaa Habs-nutussa. Alkuunhan tuo vähän oudolle tuntui, kun saman jannun on tottunut näkemään vuosikaudet vaahteranlehtipaita yllään. Oikeastaan tsekki oli juuri sitä, mitä odotin, joskin vähän odotuksia parempi. Tehoja kertyi nimittäin 0+2, ja hän oli aika merkittävässäkin roolissa kun maaleihin johtaneita tilanteita luotiin. Lisäksi Kaberle onnistui siinä, mikä Habsilla on tökkinyt tällä kaudella pahasti: kiekon vieminen hyökkäysalueelle ylivoimalla. Puolustuspäässä ei kyllä esittänyt mitään, eikä voi oikein kehuakaan. Tuossa Palmierin maalissahan Kaberle oli juuri se, jonka olisi pitänyt ottaa maalintekijä vartiointiin. Tai niinhän se Kaberle teki, mutta niin haluttoman näköistä yritystä oli, että eihän se mitään auttanut. Muutenkin Kaberle oli aika passiivinen omassa päädyssä. Yleensä yritti vain nopeasti vetäytyä maalin eteen, mikä ei sinänsä huono juttu olekaan, miehen hitauden tietäen. Mutta jos jatkaisi suurin piirtein tuolla tasolla jatkossakin, niin hänestä olisi vielä enemmän hyötyä kuin haittaa. Siihen en vain jaksa uskoa, että hänestä olisi hyötyä samoissa määrin vielä vuoden päästä, kaudesta 2013-14 puhumattakaan.
Muuten Habsilla oli taas tutut miehet tehoilemassa, Pacioretty teki yhden byyrin lisää, ja Colelle mukavat 1+1 tehot. Ovat nämä kaksi jenkkiä nousseet joukkueen kantaviksi voimiksi, kun maanmiehensä Gionta ja tsekki Plekanec ovat hyytyneet aika pahasti. Tosin kapteeni oli tänään sivussa (syytä en tiedä), joten hänen tilallaan pelasi Leblanc. Eipä hänkään mitään ihmeitä esittänyt, mutta enpä mitään pahoja virheitäkään häneltä nähnyt. Jonkun hyvän taklauksen tuo Devils-pelaajille antoi.
Seuraavaksi Habs aloittaa kolmen ottelun kotipeliputken, jonka avauspeli on tiistaina Islandersia vastaan. Myöhemmin samalla viikolla kohdataan Flyers ja Devils, joka pääsee nopeasti hakemaan revanssia. Noista kolmesta pelistä odotan neljää pistettä, eli Islesiä ja Devilsiä vastaan olisi raavittava voitot. Tosin Islesin kohdalla ei pidä tuijotella sitä sarjataulukkoa (vai mistä heikot otteet Blue Jackets -pelissä ikinä johtuivatkaan?!), koska kyllä sieltä vaarallinen ryhmä löytyy. Tai no, ei Habsin kohdalla kannata kyllä aliarvioida ketään, ei tuo mikään huippujoukkue ole... Paitsi jos ei olisi joukkueeseen laisinkaan perehtynyt ja tekisi tulkintansa pelaajien palkkalukemien perusteella, niin voisi saada toisenlaisen käsityksen.

Vuoden 2011 Habs päättääkin sitten 6 ottelun mittaiseen vieraspelireissuun, mikä alkaa kovalla haasteella, kun kaksi ensimmäistä peliä ovat Chicagossa ja Bostonissa. Sitten Habs palaa Kanadaan vierailemaan Ottawassa ja Winnipegissä, ja kaksi viimeistä peliä pelataan perinteikkäästi Floridan joukkueiden vieraana. Noin pitkälle ei uskalla mitään toiveita lähteä esittämään, katsotaan nyt nämä kolme kotipeliä ensin.
Kaiken kaikkiaan siis mukavan tiivis joulukuun loppu tiedossa, kun 19 päivän sisään pelataan 9 peliä.