PowerPlay Magazín

Näin on sitten virallisesti jääkiekkokausi 2009-2010 saatu päätökseen. Kauteen on mahtunut useita hienoja asioita, mutta virallinen päätösjulkaisu tulee ulos viimeistään ensi viikon alussa.

Chicago Blackhawks ja Philadelphia Flyers kohtasivat Stanley Cup -finaalissa, suomalaisväriä toivat Chicagon Antti Niemi ja Philadelphian Ville Leino ja Kimmo Timonen. Edellisen kerran Stanley Cup finaalissa Chicago oli vuonna 1992, jolloin Pittsburgh Penguins oli parempi voitoin 4-0. Edellinen mestaruus Chicagoon matkasi vuonna 1961, jolloin Detroit Red Wings kaatui 4-2. Vuoden 1961 Chicago oli finaalissa vuosina 1962, 1965, 1971, 1973 ja 1992. Mestaruuksia oli kolme, vuosilta 1934, 1938 ja 1961.

Philadelphia esiintyi viimeksi finaalissa vuonna 1997, jolloin Detroit Red Wings oli parempi 4-0. 1987 Edmonton Oilers kukista Phillyn 4-3 ja vuonna 1985 voitoin 4-1. Vuonna 1980 New York Islanders oli parempi ja vuonna 1976 Montreal Canadien. Tuon jälkeen Canadiens voitti vielä kolme Stanley Cupia putkeen. Philadelphialaisen jääkiekon huippuvuodet olivat 1974 ja 1975, jolloin Philadelphia ylsi tuplamestaruuteen valmentaja Fred Sheron komennossa. 1974 Philly kukisti Boston Bruinssin 4-2, saman kohtalon vuonna 1975 sai kokea Buffalo Sabres.

Runkosarjassa Chicago marssi ansaitusti Keskisen Divisioonan voittoon, taakse jäi muun muassa Detroit ja yksi kauden yllättäjistä, Nashville Predators. Chicago oli lopulta Läntisen Konferenssi toinen, edellään San Jose Sharks.

Chicago aloitti pudotuspelit juuri Nahsvilleä vastaan. Pekka Rinteen ja Antti Niemin kohtaaminen oli äärimmäisen hienoa suomalaista jääkiekkoviihdettä. Vaikka Nashville voittikin sarjan avausottelun, nousi Chicago voittoon Antti Niemen kahden nollapelin turvin. Sarja ratkesi kuudennessa ottelussa Chicagolle. Rinne torjui tilastoin 0.911 (torjuntaprosentti, myöhemmin T%) ja 2.68 (päästettyjen maalien keskiarvo, myöhemmin GAA), Niemellä vastaavat luvut olivat 0.919 ja 2.17. Niemen torjuntaprosentti heitteli kahden nollapelin ja 0.896 välillä. Pahiten Nashvilleä kurittivat Patrick Sharp (4+4), Jonathan Toews (2+6), Patrick Kane (4+3) sekä Marian Hossa (1+6). Nashvillen parhaat olivat David Legwand (2+5) ja Martin Erat (4+1). Chicagon seuraava vastus oli Vancouver Canucks.

Vancouver oli konferenssin kolmas, jääden Chicagosta yhdeksän pisteen päähän. Henrik Sedin voitti runkosarjan pistepörssin, 29 maalia ja 83 syöttöä eli 112 pistettä. 1. kierroksella Los Angeles Kings kukistui voitoin 4-2, ja Mikael Samuelsson oli Vancouverin tehokkain pistein 7+4. Roberto Luongon tilastot olivat .893 ja 2.92. Sami Salo teki tehot 1+2.

Kuten ensimmäisessäkin pelissa, Chicagosta ei ollut vastusta. Tämän jälkeen Chicago ryhdistyi ja meni sarjassa aina 3-1 johtoon. Lopulta kuudennessa ottelussa Vancouver oli löyty ja Chicago eteni konferenssin finaaliin voitoin 4-2. Jonathan Toews kuritti Olympia-kaupunki pahiten, tehoillaan 4+8. Antti Niemi pelasi tilastoin .898 ja 3.02. Vancouverin Sami Salo teki tehot 0+3 eli yhteensä 12 ottelussa 1+5 tehot.

Konferenssin finaalissa Chicagoa odotti konferenssin voittaja San Jose Sharks, joka oli 1. kierroksella kukistanut Colorado Avalanchen 4-2, yllättävän nimen eli Joe Pavelskin (5+3) johdolla. Maalia vartioi Jevgeni Nabokov .926 torjuntaprosentilla. 2. kierroksella San Josen jyrän alle jäi Detroit Red Wings, ja vielä yllättävän helposti sillä ruotsalainen punakone kaatui voitoin 4-1. Sarjan tehokkain oli kuitenki Detroitin Johan Franzen (5+6) ja maalivahdeistakin Detroitin Jimmy Howard vei voiton. Pudotuspeleissä Valtteri Filppula teki tehot 4+5.

Chicago esitti mestarin elkeitä viedessään San Josea kuin litran mittaan. Konferenssin voittaja kukuistui suoraan 4-0 ja voiton takuu miehenä oli Antti Niemi, torjuntaprosentti oli mahtava, .948. Sarjan paras pistemies oli kuitenkin San Josen Patrick Marleau, tehoillaan 5+1. Chicagos siis Läntisen konferenssin voittajana Stanley Cup -finaaleihin.

Itäisessä konferenssin pudotuspeli-viivalla oli tiukkaan: Philadelphia ratkaisi pudotuspelipaikkansa vasta viimeisen ottelun rangaistuslaukaus-kilpailussa, jossa Philadelphia voitti 2-1 New York Rangerssin. Amerikkalaisessa jääkiekkomediassa tappio laitettiin täysin Olli Jokisen piikkiin, joka epäonnistui viimeisessä yrityksessään.

1. kierroksella Phillyn vastaan asettui saman divisioonan voittaja, New Jersey Devils. Yllättäen Philadelphia löi Ilja Kovaltšuk johtaman New Jersey, voitoin 1-4. New Jerseyn kaatajana parhaiten kunnostautuivat Claude Giroux neljällä maalillaan ja Mike Richards kahdeksalla pisteellään. Maalissa Brian Boucher pelasi .940 torjuntaprosentilla. Kimmo Timonen teki tehot 0+3 ja Ville Leino jäi pisteittä.

Hyvässä iskussa olleen Philadelphian seuraava vastustaja oli konferenssin kuudes, eli Boston Bruins jonka maalia vartioi Tim Thomasin voittanut Tuukka Rask. Boston oli kiinni jo varmassa voitossa, kun Boston meni sarjassa jo 3-0 johtoon. Sitten tapahtui jotain, jota Boston ei varmasti pitkään aikaan unohda: oranssi Philadelphia nousi rinnalle, ja seitsemännessä ottelussa Philadelphia teki neljä maalia putkeen ja voitti koko sarjan 3-4, kuten viimeisen ottelunkin. Kyseessä on varmasti pudotuspeli historian mahtavin nousu: noista sarjassa 3-0 tappio-asemasta sarjan voittoon, kuten myös viimeisessä, seitsemännessä ottelussa. Ottelusarjan parhaimpana kunnostautui Danny Briere tehoillaan 5+5. Maalissa oli nyt Michael Leighton tilastoinaan .943. Kimmo Timonen teki tehot 0+2 ja Ville Leino heräsi upealla tavalla pudotuspeleihin, nyt tehot 2+5.

Konferenssien väliset erot tulivat oudolla tavalla ilmi: lännessä finaalissa vastakkain olivat ykkönen ja kakkonen, idässä seitsemäs ja kahdeksas. Philadelphiaa vastaan tuli suur-yllättäjä, eli Montreal Canadiens: Monreal pudotti ensin Washington Capitalssin voitoin 3-4. Tämän jälkeen Suomessakin suurin otsikoin ilmoitettiin punaisesta matosta, joka veisi Pittsburgh Penguinssin Stanley Cupiin. Mutta mitäs, taas saivat toimittajat näpeilleen, eivätkä tajunneet sitä että Montreal oli tosiaan hyvä: Pittsburgh kaatui voitoin 3-4, jolloin yllättäen Montrealista tuli ennakko-suosikki.

14 ottelua kuitenkin väsytti historiallisen seuran miehistön, ja Philadelphia marssi 4-1 voittoon. Phillyn parhaimpana hääri tälläkin kertaa Claude Giroux tehoillaan 3+3 ja maalilla Michael Leighton .950 torjuntaprosentilla. Timonen jatkoi hyvää pistesarjaansa, nyt tehot 0+3 ja yhteensä jo 0+8. Ville Leinokin jatkoi virettään, tehot nyt 2+2 ja yhteensä jo huikeat 4+7.

Eli näin on kerrattu molempien joukkueiden tarina, Chicagon marssi ja Philadelphian sadunomainen eteneminen. Kerrataanpa pikaisesti Stanley Cup -ottelut:

Ottelu yksi, Chicago: ottelun aikana tuli vain mieleen kysymys, että mitä noin kaverit tuolla maalin edessä oivat tekevät? Sittenhä minäkin tajusin että niiden tehtävä on vain siivota kiekkoja pois maalista. Söpöä. Lopulta kuitenki Chicago käänsi armottaman maalinteko kilpailun edukseen lukemin 6-5, Antti Niemen torjuntaprosentti hurja .844. Leinolle tehot 1+1 ja Timoselle ei mitään. Ottelun parhaaksi nimettiin Chicagon Troy Brouwer tehoillaan 2+1.

Ottelu kaksi, Chicago: siis onko tuolla maalilla nyt mukamas ne samat kaverit kuin viime ottelussa? Antti Niemi oli ottelun paras pelaaja, tilastoina .970 ja Philadelphian Michael Leightonilla 0.923. Eräs kummallisuus oli se, että Marian Hossa teki vasta pudotuspelien kolmannen maalinsa. Kimmo Timonen oli Philadelphian ahkerin laujoka viidellä laukauksellaan, mutta jäi silti ilman pisteitä kuten myös Leino. Chicagolle voitto 6-5 ja koko sarjassa tilanne siis 2-0.

Ottelu kolme, Philadelphia: kotiareenan huuto herätti Philadelphian taisteluun ja se kukistikin Chicagon Claude Girouxin ja Ville Leinon johdolla jatko-ajalla maalein 4-3. Philadelphia johti ottelu kahdesti, kunnes kolmannen erän alussa Patrick Kane vei Chicagon 2-3 johtoon. 20 sekuntia myöhemmin Leino tasoitti tilanteeksi 3-3 pudotuspelien kuudennella maalillaan. Giroux ratkaisi ottelun jatko-ajan kuudennella minuutilla. Antti Niemen torjuntavarmuus oli .875 ja Timonen jäi pisteittä. Leino valittiin Girouxin jälkeen ottelun toiseksi parhaaksi pelaajaksi.

Ottelu neljä, Philadelphia: mikä sarja onkaan! Nyt lukamat 5-3 Philadelphialle ja sarja tasoissa. Nyt oranssipaitainen kotijoukkue sai pidettyä Chicagon koko ottelun ajan kurissa, eikä Chicago käynnyt edes tasoissa missään vaiheessa (näsäviisaille tiedokse, että ottelussa tilanne oli myös 0-0, mutta jos nyt jättäisitte sen pois laskuista. Kiitos.) Kolmannen erän alussa Leino vei Phillyn 4-1 johtoon tehden siis ottelun voittomaalin. Timonen syötti Girouxin pudotuspelien 10:en maalin. Niemen tilastot olivat nyt .867 eli Niemi jatkoi tasaisia, vaikken kovin mahtavia, esityksiin. Mukaan mahtui myös lukuisia hienoja torjuntoja.

Ottelu viisi, Chicago: taisi Philadelphialta jäädä taito, taistelutahto ja maalivahdit sinne Phillyyn. Todennäköisesti NHL:än historian rumin mies, Chicagon jäätävä poliisi Dustin Byfuglien teki armottomat 2+2 tehot. Eikä ottanut ollenkaan jäähyjä. Chicago meni jo avauserässä 3-0 johtoon jonka jälkeen maaleja tehtiin vuorotellen. Philadelphian jokaisessa maalissa oli mukana siniristi-lipulle kunniaa vannova pelaaja: Kimmo Timonen 1+1 eli teki ensimmäisen pudotuspelien maalinsa. Mutta mutta... Ville Leino 0+3! Huikea suoritus Leinolta. Suomalaisten komeat tehot eivät auttaneet, vaan Chicago meni 7-4 voittoon ja otti ensimmäisen kiinnityksensä kannuun. Niemen torjuntaprosentti oli huono, .852.

Ottelu kuusi, Chicago: näinhän ne ennustajat sanoivat: Chicago juhlii historiallisesti Stanley Cupia, vieläpä Philadelphian kotiareenalla. Kuudes ottelu oli loistavaa viihdettä, jossa molemmilla oli avaimet voittoon jo varsinaisella peliajalla. Tosin juhlahumua kotikatsomassa laski ehkä koko kauden rumin maali by Patrick Kane. Olisi nyt odottanut jotain hienompaa. Mutta loppunumerot 3-4, Timonen pisteittä ja Ville Leino 0+2. Leinohan pääsi tasoihin tulokkaiden kaikkien aikojen pudotuspelien pistepörssissä, siis yhden kauden osalta tehoillaan (7+14, koko pudotuspelien seitsemäs). Antti Niemestä tuli yllättäen ensimmäinen suomalainen Cupin voittanut maalivahti. Uskomaton virstanpylväs suomalaisessa maalivahtikoneistossa!

Näin on NHL-kausi paketissa, toivottavasti ei ollut kauhean tuskaista lukemista.