PowerPlay Magazín

Pysyvä vakioreitti, vai sittenkin vuosittain osittain uusiutuva?

Se on kysymys, johon on kaksi vastausta, jotka molemmat ovat vastaajiensa mielestä ainoa oikea. Osa MM-rallin järjestäjistä luottaa hyvin pitkälle vuodesta toiseen samaan reittipohjaan. Se tietysti helpottaa heidän työtään, mutta malli taitaa kuitenkin lopulta kääntyä järjestäjiä vastaan, kun reitti alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää niin katselijoita kuin kilpailijoitakin ja tekee uusien kuljettajien menestysmahdollisuudet lähes olemattomiksi. Tässä artikkelissa hieman pinta raapaistaan, millaisella reitillä viikonloppuna Jyväskylässä ajetaan. Hyppää Kyytiin!

EK 1. / 13. Harju (2,31km)

Harju on tehnyt vahvan paluun MM-rallin reitistöön. Samaan hengenvetoon on todettava, ettei sillä kuitenkaan ole juurikaan tekemistä perinteisen suomalaisen sorarallin kanssa, vaikka se olikin mukana jo vuoden 1951 ensimmäisessä kilpailussa. Kysymyksessä on lähinnä halu tuoda kilpailu kaupungin keskustaan sellaistenkin ulottuville, jotka eivät välttämättä halua lähteä rämpimään metsiin. Viimeisimpinä ajattamisvuosinaan Harjusta on muodostunut juhlava startti rallille. Ennen Harjua toki ajetaan Ruuhimäen lyhyt testierikoiskoe pätkä.

EK 3. / 6. Urria (12,75km)

Pienen tauon jälkeen Urria on kelpuutettu takaisin reittiin. Hyvä niin, sillä onhan tämäkin EK noussut parin kohtansa ansiosta legendaksi. Urriassa ykköspaikka on ehdottomasti 8,9km:ssa oleva jättihyppy, jonka vaativuus tunnetaan maamme rajojen ulkopuolellakin. Ennen hyppyä on varoitusmerkki ja tiekirjassakin loikasta varoitetaan, mutta näistä huolimatta joku innostuu aina hieman liikaa ja hyppää autonsa keskeytyskuntoon. Mutta ilmeisestikin oppirahat on maksettava. Urriassa kilpailu todella käynnistyy kahden lyhyen EK:n jälkeen. Kilpailun toinen ja viides EK ajetaan viime vuonna debytoineella Halisen (7,59km) erikoiskokeella, jota on nyt tälle vuodelle hieman pidennetty siirtämällä maaliviivaa 500 metriä eteenpäin.

EK 4. / 7. Jukojärvi (21,31km)

Kun ajosuunta käännetään normaalista, tuttu EK muuttuu aivan toiseksi. Näin juuri on tehty Jukojärvellä. Eihän tämäkään ajosuunta täysin vieras ole, mutta monipuoliseen pikataipaleeseen mahtuu, 'uusikin' osa, kun Jukojärven loppupäätä ei ole aikaisemmin ajettu näin. Pitkä EK on oivallinen läpileikkaus tämän alueen tietarjonnasta. Pikataival alkaa kovapintaisella, mutta osittain irtosoraisella yksityistiellä, josta sitten siirrytään pieneksi toviksi erittäin nopealle valtiontielle. Tämä jakso päättyy täydestä vauhdista tehtävään tarkkaan jarrutukseen ja hieman silmille tulevaan ahtaaseen risteykseen. Jukojärveä värittävät lukuisat rytminvaihdokset ja ensimmäinen ajokerta voi mahdollistaakin erojen tekemisen. Kuka on saanut loppuosan parhaiten paperille pystyy hyödyntämään onnistumisensa kovavauhtisella osuudella, jossa pienikin epävarmuus näkyy välittömästi loppuajassa. Kilpailu jatkuu 8. / 11. EK:n voimin uudella ja haastavalla Äänekosken (7,39km) pikataipaleella.

EK 10. Lankamaa (21,68km)

Nyt pyöritään nelinkertaisen maailmanmestarin Juha Kankkusen kotimaisemissa. Lankamaasta on vuosien aikana ollut käytössä muutama erilainen variaatio ja nyt ajovuorossa on hieman harvemmin ajettu vaihtoehto, jossa ei ole mukana EK:n petollisimmaksi kohdaksi muodostunutta latomutkaa. Pitkä EK on toimiva cocktail erilaisia yksityis- ja kyläteistä. Niitä kaikkia yhdistävät yksi yhteinen tekijä. Vauhtia on tautisen paljon lukuunottamatta 12,9km:ssa alkavaa lyhyttä osuutta, jossa puut ovat lähellä ja tie on muutenkin hyvin kapeaa. Perjantain aikana myös kuljettajat ajavat kahdesti paluun tekevään Laukaan (11,76km) erikoiskokeen. Laukaan EK:ta ei ole ajettu sitten vuoden 2011 kisan jälkeen MM-rallissa, joten tässä kisassa se on sopiva palauttaa takaisin reitistöön.

EK 15. / 21. Päijälä (22.68km)

Lauantai aamu alkaa hyvin haastavasti. Päivän avaa nyt kolmena edellisvuonnakin ajettu Pihlajakoski (14.90km). Kilpailijoilla on takanaan vain pitkä asvalttisiirtymä Jyväskylästä, jonka jälkeen pitäisi löytää heti kunnon vire. Pihlajakosken jälkeen on vuorossa rallin toiseksi pisin EK Päijälä (22.68km). Tällä kertaa Päijälä ajetaan etelästä kohti pohjoista. Päijälän haasteista kertoo kuinka paljon ulosajoja ja pienempiä ajovirheitä pikataipaleella on tapahtunut. Päijälä ei todellakaan anna armoa. Pikataival on helposti jaettavissa kolmeen osaan. Ensimmäinen kolmannes on kovapintaista, mutta kapeahko yksityistietä. 5Km:ssa saavutaan mäntykankaalle, ja tie muuttuu hieman pehmeäksi ja näin tie urautuu hyvin helposti. 8,8km:ssa reitti levenee selkeästi ja jatkuu näin maaliin asti.

EK 16. / 19. Ouninpohja (24.36km)

Ouninpohja lienee Suomen MM-rallin synonyymi. Ainakin se tunnetaan maailmallakin hyvin ja onhan se erikoiskoe erilaisissa äänestyksissä kerännyt kosolti mainetta, vaikka se samalla luokitellaankin maailman vaativimpien pikataipaleiden vähälukuiseen ryhmään. Tänä vuonna Ouninpohja ajetaan lopun viimeistä kilometriä lukuunottamatta kokonaan isolla tiellä – ja tietenkin ajosuunta on päinvastainen kuin vuosi sitten. Perinteisten mutkien ja hyppyjen lisäksi niiden vastapainoksi Mutasen risteyksen jälkeen on joidenkin kilometrien pituinen, muuta pikataivalta selkeämpi tasaisempi ja vieläkin nopeampi osuus. Ouninpohjan kahden EK välissä ajetaan Saalahden (4,21km) lyhyt erikoiskoe kahdesti.

EK 23. / 25. Oittila (10.12km)

Rallin viimeinen ajopäivä on ohjelmaltaan täysin samanlainen kuin vuosi sitten. Ajopäivän aloittaa Lempään (6.80km) pikataival. Lempään tiet ovat kuin koko Suomen MM-ralli lyhyessä versiossa; kovavauhtisia, joilla on kuitenkin koko ajan sopivasti tapahtumia ja tiessä riittää leveyttä linjojen muodostamiseen. Lempään lisäksi myös Ottila ajetaan kahdesti, jälkimmäisellä kerralla siellä tavoitellaan normaalin maineen ja kunnian lisäksi Power Stage-EK bonuspisteistä. Ottila tarjoaa kahta erilaista ajoalustaa. On nopeaa kovapintaista kylätietä, joten ilma on varmasti pölyinen. EK:n loppuosa jatkuu kapeana, mutta nopeana maaliin asti.

Artikkelin lähteenä on käytetty rallin erikoisjulkaisuja, ja viime vuosien vankkaa kokemusta. Lähtekää kaikki Jyväskylään!