PowerPlay 杂志

Maaliskuun 28. päivänä 1939 Kenraali Francisco Francon nationalistijoukot valloittivat Madridin kaupungin, ja näin Espanjan sisällissota päättyi. "El Generalísimo", kuten sielläpäin sanotaan, pyrki voittonsa jälkeen yhdistämään Espanjan kokolailla hajalla olevan valtion. Francon valtapolitiikka oli väkivaltaista ja painostavaa, ja yksittäiset vastarinnat kukistettiin usein voimakeinoin: poliittisia vastustajia kidutettiin, karkotettiin ja tuomittiin kuolemaan. Jokaisella provinssilla oli oma kantansa - joko kielteinen tai myönteinen - Kenraalin toimiin. Yhtenäisimmin ja tulisimmin madridilaislähtöistä hallintoa vastusti Katalonian autonominen hallinto.

Tuohon aikaan jalkapallosta oli tullut osa espanjalaista kulttuuria. Se oli kansaa yhdistävä viihde, jonka tapaista Franco tarvitsi, mutta vielä tärkeämpi rooli sillä oli uudenaikaisena tapana käydä valtataistelua eri provinssien välillä. Francoa vastustavan Katalonian ylpeys oli FC Barcelona - tuohon aikaan vallankumouksellista pelityyliä esittävä aikansa mahtavin espanjalaisjoukkue. Espanjan uusi johtaja näki tilaisuutensa horjuttaa Katalonian vastarintaa juuri Barcelonan joukkueessa, ja näin ollen tuki erästä Madridilaisseuraa merkittävin rahasummin. Näin kaksi aatetta ja kaksi joukkuetta jatkoivat Espanjan sisällissotaa pelikentillä vielä pitkään sen päättymisen jälkeenkin. Tavallisesta jalkapallo-ottelusta oli tullut jotain suurempaa. Siitä tuli ottelu, johon suurin osa maailmanhistorian parhaista pelaajista tulee joskus ottamaan osaa. Ottelu, jota tulisi seuraamaan yli miljardi ihmistä ympäri maailman. Joka kerta. Ottelu, jossa päätettäisiin kumpi on maailman paras joukkue, FC Barcelona vai Real Madrid. Ottelu, joka on niin suuri, että sen nimi tulisi joskus hamassa tulevaisuudessa olemaan El Clásico.

Ja se ottelu on taas täällä. Yhtä tärkeänä kuin aina ennenkin, eli tärkeämpänä kuin koskaan.

Vuosikymmenet vierähtivät eteenpäin, ja kuin huomaamatta klassikon painoarvo poliittisena valtapelinä himmeni. Valtapelinä se kuitenkin säilyi, ja suuressa kuvassa nuo kaksi seuraa ovat olleet ja ovat edelleen Espanjan suurimmat. Siksi El Clásicon nykyään vähemmän tunnetumpi nimi onkin El derbi Español: Espanjan derby. Kannatuksessa ja menestyksessä mitattuna, mitkä taitavat olla edelleenkin ne ainoat validit mittarit, nämä kaksi ovat tällä hetkellä reippaasti suurimmat seurat maassaan: Real Madrid on voittanut 74 maan sisäistä pystiä, Barcelona 72; vertailun vuoksi kolmanneksi menestynein seura Athletic Bilbao on voittanut pokaaleja 32. Kannatusprosentit joukkueilla ovat vieläkin huimemmat: Viimeisimmässä luotettavassa mittauksessa Real Madridia kannatti Espanjan kansalaisista 32 prosenttia, FC Barcelonaa 25. Kolmanneksi suosituin oli Valencia, jota kannatti n. 5% espanjalaisista. Kansainvälisesti luvut ovat vieläkin huimempia. Vaikka tarkkaa kannatusta on vaikea arvioida, on yleisesti hyväksyttyä, että molemmat joukkueet ovat kansainvälisiä menestystarinoita myös Euroopan rajojen ulkopuolella. Voimasuhteet ovat heitelleet toki läpi historian ja heittelevät vieläkin - ja pelaajasiirrot joukkueiden välillä ovat niitä suurimpia selkkauksia. Niistä pelaajista voisi jauhaa loputtomiin, mutta se historiasta. Lisää nippelitietoa joistain legendoista ja väittämistä klassikon ääreltä tekee Romantikko: Katso Youtube-video!

Kausi 2011-2012 klassikko: osa yksi

Luis Figomaisista tunnelmista pääsemme kätevästi kiinni nykyhetkeen, tarkemmin ottaen ensi lauantaihin. Tällöin pelataan La Liga-kauden ensimmäinen El Clásico, ja koska Super Cup oli kuitenkin vain supercup keskeneräisellä Madridilla, hehkutamme tätä seuraavaa sitäkin enemmän. Madrid ei ole enää keskeneräinen, vaan on vihdoin selvää, että se on jälleen yksi maailman kahdesta parhaasta joukkueesta. Ja vastassa on tietenkin se toinen niistä. Liitetään tähän mukaan vielä analyysit joukkueiden tilanteista:

Real Madrid C.F.
Kotijoukkuetta on ehditty tituleeraamaan tällä kaudella jo "maailman parhaaksi vastahyökkäysjoukkueeksi" - ja allekirjoittaneen mielestä sitä se on ollutkin. Viime kaudella, ja jopa edellisessä klassikossa se yritti väkisin hallita palloa. Tiki-taka ei Los Blancosilla toiminut, ja kauden edetessä ollaan nähty madridilaisilta yllättävänkin suoraviivaista peliä. Prässi aloitetaan usein varsinkin heikompia vastaan erittäin ylhäältä. Lisäksi vastuunsiirtely on vähentynyt huomattavasti. Tulokset ovat mourinhomaisesti olleet sitä "toisen kauden" luokkaa, ja tällä hetkellä valkoiset porskuttavat Ligassa 10 ottelun voittoputkessa. Ja johtavat 6 pisteellä Barcelonaa.

Mahdollinen avauskokoonpano:

FC Barcelona
Maailman parhaan joukkueen, edelleen, pelityylin esittely tuntuu turhalta: syöttöjen jauhamista, massiivisen suuri pallonhallintaprosentti, kärsivällistä pallottelua. Parhaimmillaan näyttävää ja tehokasta, heikoimmillaan turhauttavaa katseltavaa. Yleensä toki näistä ensimmäistä. Jälkimmäisestä esimerkkinä pari viikkoa sitten Getafelle kärsitty vierastappio suvereenilla pallonhallinnalla. Tasoerojen tasoittuminen ei ole pelkästään Real Madridin hyvyyttä: Blaugrana on menettänyt tällä kaudella jo 11 pistettä Ligassa, kun viime kaudella se menetti yhteensä vain 18. Vaikka eritoten keskisuuret seurat ovat nostaneet tasoaan tälle kaudelle, ovat kahden suuren tappiot edelleen sen verran harvassa, että Barcelonan tappio antaisi Madridille jo ratkaisevan tuntuisen 9 pisteen etumatkan. Barcelona on edelleen maailman paras joukkue hyvällä keskivertoesityksellä, mutta heikkoja suorituksia on tällä kaudella sattunut enemmän kuin ennen.

Kuva 4

Mahdollinen avauskokoonpano:

Real Madrid C.F. - FC Barcelona Canal+ Urheilulla la 10.12 klo 22.55.