PowerPlay 杂志

NHL-kausi on nyt puolivälin tienoilla, ja Sotshin talviolympialaiset lähestyvät kovaa vauhtia. Juuri olympialaisten takia tämä kausi on rapakon takana pelaaville suomalaisille erityisen tärkeä. Näyttöjä on annettava, jotta himoittu paikka Leijonien kokoonpanossa olisi mahdollista saavuttaa. NHL pelaajamme ansaitsevatkin esittelyn, sekä yhteenvedon kauden alkupuoliskon menestyksestään, sillä heistä muodostuu olympiajoukkueemme runko.

Kenttäpelaajat:

Mikko Koivu, Minnesota Wild

38o - 7+20=27

Nuorempi Koivu johtaa tällä hetkellä suomalaisten sisäistä pistepörssiä, eikä turhaan. Hän on Minnesotan joukkueen sielu. Ainoa suomalainen kapteeni NHL:ssa ja tyrkyllä ykkössentteriksi Leijonien olympiajoukkueeseen. Kaikki varmasti muistavat Koivun kipparoiman leijonalauman, joka saavutti maailmanmestaruuden 2011. Koivu tarjoaa joukkueelleen illasta toiseen esimerkillistä johtajuutta ja jämäkkyyttä. Hänen vahvuuksiksi voidaan lukea kaksinkamppailutilanteet, sekä pelinrakentajan taidot. Toivottavasti Mikon kausi jatkuu menestyksekkäästi. Sotshista häntä ei tiputa muu kuin loukkaantuminen, mutta on mielenkiintoista nähdä läiskäistäänkö kapteenin C-kirjain Mikon rintaan myös siellä.

Valtteri Filppula, Tampa Bay Lightning

36o - 12+14=26

Detroitista Tampaan siirtyminen oli Filppulan uran kannalta loistava siirto. Tampa Bay pelaa tällä hetkellä loistavaa kautta, ja Filppula on päässyt mieleiseen rooliin joukkueessa. Detroitissa Filppula nähtiin usein mm. Pavel Datsyukin ja Henrik Zetterbergin laidassa hoitamassa ketjun "likaisia töitä", vaikka miehessä on ainesta paljon parempaan. Nyt Tampassa hänet on istutettu sentterin paikalle ja hän saa käyttää vahvuuksiaan. Pistetahti on tällä hetkellä hänen parhaan Detroit kautensa luokkaa, ja supertähti Steven Stamkosin loukkaannuttua Filppula on kantanut isoa vastuuta joukkueessa mallikkaasti. Paikka Sotshissa on varmasti lunastettu, mutta kun tunkua on sentteriosastolle paljon ja paikkoja vähän, aika näyttää viilettääkö Filppula oman ketjunsa keskellä, vai esimerkiksi Mikko Koivun ketjun laidassa.

Jussi Jokinen, Pittsburgh Penguins

38o - 9+14=23

Myös Jussi Jokiselle joukkueenvaihto on ollut selkeä piristysruiske. Viime kauden 10 ottelua yli piste per peli tahdilla ei kuitenkaan sentään ole saanut jatkoa tällä kaudella, mutta Jokinen on suoriutunut silti hyvin. Penguinsin huikeassa joukkueessa minuutit ovat kortilla, joten 23 pistettä on hyvä suoritus, ja muutenkin otteet ovat näyttäneet hyvältä. Jokinen on pelannut urallaan myös keskushyökkääjänä, mutta nyt mikäli kutsu olympiajoukkueeseen tulee, paikka on varmasti laiturina. Tällä hetkellä paikka olympialaisissa näyttää hyvin todennäköiseltä.

Olli Jokinen, Winnipeg Jets

38o - 8+14=22

Olli Jokinen on mielenkiintoinen kortti, sillä hän on ilmoittanut kiinnostuksensa olympialaisia kohtaan, ja pelaa NHL:ssa vakuuttavasti. Näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että joukkueeseen valittaisiin kaksi veteraanisentteriä, joten lähinnä Jokinen kilpailee paikastaan Saku Koivun kanssa. NHL:ssa näytöt ovat Jokisen puolella, mutta niin on ollut ennenkin, eikä miehen esitykset Leijonissa silti ole miellyttäneet. Vaikea sanoa juuta tai jaata, mutta vaakalaudalla Jokisen paikka joukkueessa ainakin on.

Aleksander Barkov, Florida Panthers

37o - 6+9=15

Läpimurtoaan tekevä nuorukainen on saavuttanut jo paljon, kun on vakiinnuttanut paikkansa kokoonpanossa 18 vuotiaana. Paikan saamista toki helpottaa se, että Floridan joukkue on todella heikkotasoinen. Crosbyn tai Ovechkinin kaltaiseksi 100 pisteen rikkojaksi huonossa joukkueessa pelatessaan Barkovista ei missään nimessä ole, mutta hän hoitaa oman tonttinsa vakuuttavasti, ja onpa kauden mittaan pari näyttävää rankkarimaaliakin upottanut. Kylmähermoinen kaveri, joka tuskin sortuisi paineiden alla myöskään olympialaisissa nuoresta iästään huolimatta. Taistelee paikasta Leijoniin tosissaan, mutta kuten jo aiemmin todettu sentteriosastolle ei helppoa ole päästä. Mikäli kuitenkin mm. Valtteri Filppula ja Mikael Granlund laitetaan laidoille, Barkovin osakkeet nousisivat huomattavasti.

Mikael Granlund, Minnesota Wild

25o - 2+11=13

Voisi sanoa, että jälleen Granlund on kamppaillut loukkaantumisten kanssa, mutta löytänyt nyt paikkansa Minnesotan kokoonpanossa. Granlundilta löytyy käsiä, ja se on yksi suurimmista syistä, miksi uskon hänen lunastavan paikan olympiajoukkueesta. Suomessa ei ole koskaan ollut liikaa taitopelaajia, ja kerran olemassa yksi tällainen nuorukainen on, olisi tyhmää jättää hänet joukkueesta ulos. Varsinkin kun vielä Granlund tekee töitä nöyrällä asenteella joukkueensa hyväksi taitopelaajan statuksestaan huolimatta. Mies on nyt myös muilla osa-alueilla aikaisempaa valmiimpi, mutta erityisesti kun pelataan isossa kaukalossa, Granlund on timantti. Rooli on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä voi olla, että sentterinä pelaava Granlund laitetaan olympiajoukkueessa laituriksi. Ainakin MM-kisoissa Immosen laidalla tulokset eivät olleet lainkaan hassumpia.

Teemu Selänne, Anaheim Ducks

29o - 4+7=11

Itse pappa pääsee varmaankin pelaamaan olympialaisiin, vaikka pelkästään kunnioituksen vuoksi, mutta eivät näytötkään surkeita ole olleet. Pikkuhiljaa ikä alkaa kenties painamaan Selänteen otteissa, mutta vielä taso riittää pelaamaan hyvin todennäköisesti hänen uransa viimeiset olympialaiset. Motivaatio miehellä ainakin varmasti on kova, joten kun halu riittää uskon, että Selänne ei petä. Voi olla, että Anaheimista poimitaan Saku Koivu-Teemu Selänne parivaljakko vielä kerran samaan ketjuun Leijoniin. Mutta vaikka Sakua ei joukkueeseen valittaisikaan, eiköhän Teemulle rooli joukkueesta löydetä, ja todennäköisesti vielä kohtuullisen suuri sellainen.

Olli Määttä, Pittsburgh Penguins

38o - 3+8=11

Suomen melko heikon pakkiosaston kannalta Määtän läpimurto on ollut kuin taivaanlahja. Nuorelle miehelle on tarjolla luultavasti isoa roolia olympiajoukkueessa. Isokokoinen, varma peruspakki sopisi kenties esimerkiksi kiekollisen liiderin Kimmo Timosen rinnalle. Mies oli ennen tätä kautta monille tuntematon, koska pelasi Amerikan junioriliigoissa. Siellä pelaamisen huomaa kuitenkin otteista, sillä Määttä on esimerkiksi fyysiseltä peliltään huomattavasti valmiimpi kuin Suomen Liigasta tulevat nuoret suomalaiset puolustajat. Vähän aikaa tilannetta vielä arvottiin, mutta tässä vaiheessa laskisin Määtän paikan olympiajoukkueessa olevan varma.

Kimmo Timonen, Philadelphia Flyers

36o - 2+9=11

Timonen on Mikko Koivun lisäksi ainoa suomalainen NHL pelaaja, joka tahkoo keskimäärin yli 20 minuuttia ottelua kohden. Tämä tilasto kertookin siitä, että Kimmo on joukkueensa luottopakkeja, oikeastaan puolustuksen johtohahmo. Tällaiset odotukset myös Leijonien olympiajoukkueella on miehestä. 38-vuotiaan veteraanipakin pitäisi vielä kerran kantaa olympialaisissa pakiston suurin taakka. Hyvät suomalaiset kiekolliset puolustajat ovat kortilla, joten etenkin ylivoimalla Timosen panos tulee olemaan korvaamaton. Varma valinta olympiajoukkueeseen.

Sami Vatanen, Anaheim Ducks

29o - 4+5=9

Suomen tulevaisuuden Kimmo Timonen, näin voisi Vatasen kohdalla luonnehtia. Hyvä kiekollisena ja tehnyt eniten maaleja suomalaisista NHL puolustajista. Määtän ohella kauden alkupuolella paikkaa olympiajoukkueessa arvottiin, mutta nyt paikka näyttää kohtuullisen varmalta. Tulee saamaan peliaikaa etenkin ylivoimalla ja hänen suurimmat vahvuutensa ovatkin kiekollisena muihin suomalaisiin puolustajiin nähden. Ainakaan NHL:ssa mies ei ole paineiden alla sortunut, joten täytyy toivoa, että pystyy täyttämään paikkansa myös olympialaisissa.

Saku Koivu, Anaheim Ducks

23o - 4+5=9

Sakun tilanne on mielenkiintoinen. Loukkaantuminen rikkoi alkukautta, mutta nyt päässyt taas peliin kiinni. Pistesaldo ei myöskään hänellä (kuten ei Selänteelläkään) ole kovin huikea, mutta kokemus ja johtajuus saattavat painaa vaakakupissa paljon, kun olympiavalintoja tehdään. Joukkueeseen on tulossa paljon nuoria, kokemattomia pelaajia, joten Saku voisi olla hyvä valinta tasapainottamaan tilannetta. Umpisurkeasti ei kuitenkaan voi pelata, vaikka selässä olisi mikä nimi, joten voi olla, että Koivullakin riittää vielä jännittämistä. Otteet ovat olleet kuitenkin kohtuullisia, joten uskoisin Sakun menevän joukkueeseen, kuten aiemmin mainittu, Olli Jokisen kustannuksella.

Tuomo Ruutu, Carolina Hurricanes

31o - 4+4=8

Tuomo Ruudun tilastot eivät kovin hyvältä näytä. Pisteitä on varsin rajallisesti, ja +/- tilastokin pahasti pakkasen puolella. Tuomo on kuitenkin harvinainen laatuaan suomalaisten keskuudessa. Erittäin vahva voimahyökkääjä ja taitava alivoimantappaja. Tämän vuoksi uskoisin, että Ruudulle paikka joukkueesta löytyy, sillä samanlaiseen rooliin sopeutuvia hyökkääjiä ei suomalaisista montaa löydy. Ruutu sopisi esimerkiksi kahden taitopelaajan laidalle tekemään raskaat työt, tai sitten rouhimaan NHL tyyliseen 3-4 kentälliseen.

Lauri Korpikoski, Phoenix Coyotes

19o - 4+4=8

Monien muiden tapaan Korpikosenkin alkukautta on sävyttänyt loukkaantuminen. Terveenä ollessaan pelannut kuitenkin hyvin ja hänelle itselleen tyypillisellä pistetahdilla. Korpikoski ei ole paljoa parrasvaloissa paistatellut, mutta mm. työsulun aikana tehty vierailu TPS:n paidassa todisti varmasti monille sen, että turhasta pelaajasta ei ole kyse. Tulee menemään joukkueeseen etusijalla moniin Euroopassa pelaaviin nähden. Todennäköinen valinta olympiajoukkueeseen hiukan pienempään rooliin 3-4 ketjuihin.

Sami Salo, Tampa Bay Lightning

33o - 1+6=7

Tehot eivät päätä huimaa, mutta aivan kuten Timonenkin, Salo lukeutuu oman joukkueensa luottopuolustajiin. Se on kova meriitti NHL:ssa. Salo tulee olemaan myös varma valinta olympialaisiin. Edustaa samankaltaista pelityyliä, kuin paljon nuorempi Olli Määttä. Tulee olemaan Kimmo Timosen kanssa toinen Suomen olympiajoukkueen takuupuolustajista. Pystyy pelaamaan isoja minuutteja, ja kantamaan vastuuta.

Sean Bergenheim (FLA), Ville Leino (BUF), Jesse Joensuu (EDM), Erik Haula (MIN), Rasmus Ristolainen (BUF)

Tämän viisikon alkukausi on mennyt kaksijakoisesti. Kukaan ei ole pelannut täysipäiväisesti omassa NHL joukkueessaan, ja olympiavalinta tulee olemaan paljon siitä kiinni, millaisia rooleja joukkueessa on tarjolla. Joensuusta, Bergenheimista tai Haulasta saadaan kelpo jyrä 3-4 kentällisiin, mutta etenkin Ville Leinolle voi olla vaikea löytää roolia joukkueesta. Mies on taitopelaaja, mutta pelannut todella pahasti penkin alle, eikä ole onnistunut keräämään tehoja. Ristolaisen mahtuminen joukkueeseen on siinä ja siinä. Hän taistelee paikastaan KHL-pakkeja vastaan. Voi olla, ettei joukkueeseen haluta näin nuoria miehiä enempää, mutta vaihtoehtojen joukossa hän on silti. Ainakin joku tästä viisikosta joka tapauksessa valittanee Suomen olympiajoukkueeseen.

Maalivahdit:

Tuukka Rask (BOS), Antti Niemi (SJS), Kari Lehtonen (DAL)

Vahvimmat ehdokkaat Suomen olympiajoukkueeseen. Jokainen on oman joukkueensa ykkösvahti NHL:ssä, ja jopa aivan NHL:n parhaita maalivahteja. Toisaalta vahvimmilta ehdokkailta näyttäisivät Rask ja Niemi, mutta täytyy ottaa huomioon, että Lehtonen pelaa huomattavasti huonommassa joukkueessa. Hän on pelannut kauden mittaan useita superiltoja, ja tehnyt highlight torjuntoja vähintään riittävästi. Tällä osastolla Suomella on jopa runsauden pulaa, ja se lämmittää varmasti jokaisen mieltä. Maalivahtipeliin Suomen joukkue ei tule kaatumaan, oli kuka tahansa tästä kolmikosta kentällä.

Antti Raanta (CHI), Karri Rämö (CGY), Pekka Rinne (NSH), Niklas Bäckström (MIN)

Loistavia maalivahteja, mutta jäävät hiukan yllä mainitun kolmikon varjoon. Pekka Rinteen tosin voisi siirtää jopa ylempään kastiin, mutta toistaiseksi loukkaantumisen jälkeen näyttöjä on ehkä hiukan liian vähän, kun Rask-Niemi-Lehtonen kolmikko vieläpä on pelanneet loistavan kauden jokainen. Tästä nelikosta tullaan kenties ottamaan kolmas eli kotiin jäävä varamaalivahti joukkueeseen.

Tällainen on tarjonta NHL:sta Suomen olympiajoukkueeseen. Paperilla Suomi ei pärjää mahtimaita vastaan kuin maalivahtiosastolla, mutta jälleen kerran uskomme ja luotamme suomalaiseen sisuun ja joukkuehenkeen, kun Sotshissa kamppaillaan helmikuussa olympiakullasta.