Revista PowerPlay

Tällä hetkellä päällimmäisiä tuntemuksia ovat väsymys, ylpeys, yhteenkuuluvuuden tunne ja onnellisuus. Jollain tapaa myös hämmästynyt, että päättyikö se kausi jo todella?. Koko Liigan tasolla tuntuu aika etuoikeutetulta kokea tällaista. Kun katsoo viime vuosien mestareita niin kovin monen Liigaseuran kannaja ei ole päässyt tälläistä kokemaan. HPK on oikeasti Suomen Mestari vuosimallia 2018-2019 ollaan mitä mieltä tahansa Heponimen jäähy tilanteesta.

Kerho on ollut lujasti sydämessäni, noin 6 - vuotiaasta saakka, kun isäni vei minut vuonna 2000 katsomaan HPK - Ässät ottelua. Peli päättyi tasan 3-3 jatkoajan jälkeen, silloin pelattiin vielä sinisessä asussa ja kaukalossa viilettivät mm. Marko Palo, Timo Pärssinen sekä Pavel Rosa. Joka kausi on tullut tuon jälkeen käytyä katsomassa pelejä, ja oikeastaan voisi sanoa että enenevissä määrin mitä enemmän vuosia on kulunut. Ensimmäisen kausikorttini tuli lopulta hankittua syksyllä 2016, kun Antti Pennasen silloinen kolmen vuoden projekti käynnistettiin.

Heti tämän kauden alusta lähtien oli omaan silmään nähtävissä että pelitapa ja etenkin fysiikka on kunnossa. Materiaalin kapeus varsinkin sentteriosastolla oli se minkä näin suurimpana kompastuskivenä. No, Luceniushan oli siihen dilemmaan enemmän kuin vastaus. Siirtorajan kynnyksellä moni kannattaja Hämeenlinnassa odottivat puolustajaa sisään, mutta itse olin ehdottomasti sitä mieltä että hyökkäyskalustoa on vahvistettava (kainulaiset ja kombet eivät tulisi riittämään kevään karkeloissa.) Kriittisellä hetkellä Nenonen ja Cornet loukkaantuivat ja se sai myös Pennasen ja Toivolan muuttamaan suunnitelmiaan. Jälkikäteen ajatellen nuo loukkaantumiset olivat hpklle aivan valtava onnen potku: Tavista kuoriutui maaliruisku pudotuspeleihin ja Henri Kanninen toi myös laadukasta leveyttä kokoonpanoon. Melkein väitän että nyt ei oltaisi tässä jos Tavi ja Kanninen olisivat jääneet tulematta.

Tämän vuoden joukkue on muutenkin todellinen tähti tarina, sillä niin moni pelaaja jäi ilman pelipaikkaa kesällä. Nuorelle Valtteri Puustiselle näytettiin ovea Kuopiossa, Filip Riska ei saanut jatkaa Vaasassa perheensä luona, Niclas Lucenius ei kelvannut Tapparan pelityyliin, Arto Laatikainen oli jo Suomessa todettua aivan liian hitaaksi pelaajaksi. Janne Tavi sai kesken kauden lähdön Mikkelistä, Henri Kanninen haki pelipaikkaa niin Jyväskylästä kuin Kouvolastakin. Nyt nämä miehet ovat Suomen Mestareita.

--

Pudotuspelit olivatkin sitten aivan uskomaton tarina. Tps- sarjan voittoon uskoin jatkuvasti alusta lähtien ja jo ennen sarjaa ja lopulta siitä marssittiinkin aika suvereenisti jatkoon. Välieriin toivoin vastukseksi Kärppiä moneen muun tavoin sillä pelkäsin Tapparan olevan liian suuri vuori kiivettäväksi. Olihan HPK:n edellisestä Tampereen voitosta kulunut jo aivan liian kauan. Joukkue osoitti kuitenkin äärimmäistä luonnetta ja lujuutta, jopa vitosketjun kanssa Tappara pystyttiin kaatamaan. Siinä vaiheessa tuli mieleen että tämä taitaa olla meitin kevät, erittäin kovia vastoinkäymisiä oli välierissä ja silti juna puksutti kohti pääteasemaa. Itselleni heräsi kysymys että voiko enää tulla sellaista vastoinkäymistä mikä pysäyttäisi tämän oranssin junan?

Finaaleissa sitten kohtasivat kaksi ehdottomasti parasta joukkuetta. HPK:n tarina oli kirjoitettu tähtiin, ja niin vain se pystyi kampeamaan itsensä mestariksi vaikka vastassa oli erittäin laadukas, kokenut ja hyvin valmennettu joukkue. Mestaruutta on nyt päästy juhlimaan riehakkaasti ja juhlat jatkuvat minulla ainakin koko kesän. Tästä hetkestä pitää osata nauttia. Se mitä HPK tarjosi kannattajilleen nyt keväällä, on parasta osinkoa mitä ikinä voi saada mistään. Tunnelma Oulun keskustassa oli ratkaisevan ottelun jälkeen huikea, melkein jokainen kerho paidassa liikkunut halasi toisiaan ja kiljui innosta. Myös Kärppien kannattajat osoittivat suora selkäisyyttä onnittelemalla voitosta.

Yhden asian haluan vielä nostaa esiin. Tämä HPK:n mestaruus on todella iso juttu ei pelkästään Hämeenlinnalle, vaan myös koko Kanta-Hämeelle. HPK on ja on kokemuksieni mukaan ollut pitkin vuotta ykköspuheenaihe niin Hauholla, Hattulassa, Hausjärvellä, Rengossa, Janakkalassa, Riihimäellä, Lopella, Tammelassa, Tuuloksessa ja Forssassa. Kuvastaa hyvin myös sitä vahvaa yhteisöllisyyttä mikä HPK ssa todellakin on. "Tämä ei ole mikään yksittäisten ihmisten juttu, vaan meidän kaikkien yhteinen juttu" Kiitos kerho!