Revista PowerPlay

Suomen PPM-maajoukkueella ei ole sujunut hyvin. Viidestä pelatusta harjoitusottelusta on tullut vain yksi voitto ja neljä tappiota. PP Magazine sai haastateltavakseen maajoukkueen managerin, Ossianin.

Taas se tapahtui! Suomi nimittäin otti jälleen turpaansa. Tällä kertaa hävittiin Puolalle nöyryyttävästi 3-6. Ottelu oli ensimmäinen Suomessa pelattu harjoitusottelu, ja se pelattiin vastavalitulla kotiareenalla, Savo Superdomella. Ottelussa kävi samalla lailla kuin niin monesti aikaisemminkin. Vaikka Suomi yllättäen onnistuikin laukomaan selvästi vastustajaa enemmän, eivät laukaisutarkkuus ja maalivahtipeli toimineen läheskään yhtä hyvin kuin vastustajalla. Eero-Pekka Ståhlberg pääsi Suomen maalilla vaivaiseen 70% torjuntavarmuuteen.

Mikä on vikana, kun tappioita tulee tappioiden perään? Mihin Puolaa vastaan kaaduttiin?

- Kaikki, jotka ovat seuranneet Puolan harjoituskautta näkevät, että Puolalla on selkeä tavoite voitaa harjotusottelunsa valitsemalla kokeneet pelaajat ja taktiikoiden tarkalla valinnalla. Hyökkäävä taktiikka valittiin oman joukkueen testaamiseksi. Se ei toiminut Puolaa vastaan, vaikka olisi pitänyt. Puolan joukkueessa myös kausienergiat kaikilla kentällä olleilla pelaajilla oli 95 tai enemmän, eli pelaajien seurajoukkueet ovat pelanneet kauttaaltaan kaikki tai lähes kaikki pelinsä matalalla intensiteetillä.

Tappio Puolaa vastaan ei ollut Suomen ensimmäinen tappio vaan turpiin on tullut viidestä ottelusta neljä kertaa ja vain Slovakiaa vastaan on ylletty voittoon. Viikko ennen Puola ottelua Suomi oli hävinnyt vieraissa Unkarille 5-4.

Miten on selitettävissä, että viidestä ottelusta Suomi on voittanu vain yhden?

- Siihen on monia syitä kuten esim. maalivahtipeli ja tarkoituksellinen normaalilla pelaaminen ja kokemattomien, mutta lahjakkaiden pelaajien peluuttaminen isossa roolissa, jotta saavat lisää kokemusta.

Suomen maalivahtipeli ei todellakaan ole ollut parhaimmillaan. Suomen ykkösmaalivahtina on toiminut Eepee Ståhlberg, joka on pelannut nyt neljässä harjoitusottelussa. Laukauksia Eepeen ollessa veräjänvartijana on Suomen maalia kohti tullut 90 ja niistä 14 on päätynyt verkon perukoille, joten Eepeen torjuntaprosentti on ollut vaivaiset 84%. Juha Haverinen on pelannut kahdessa ottelussa torjuen 33 laukauksesta vain 25, joten kiinni on jäänyt vain 76% laukauksista.

Onko Suomella varsinaista kakkosmaalivahtia, sillä ykkösmaalivahti Eepee on ainoa, joka on edes kohtalaisesti pystynyt estämään muiden maiden pahantekoa eivätkä Haverinen ja Laksi ole tarpeeksi kovia kansainväliselle tasolle?

- Haverinen on tällä hetkellä kakkonen.

Kuka on alkukaudella mainostamasi kokeneempi veskari?

- Sellainen olisi jo maajoukkueessa, jos olisin löytänyt kyseisen pelaajan. Pari vaihtoehtoa löytyy, mutta silloin minun pitäisi luopua periaatteestani rakentaa joukkuetta tulevaisuuteen, eli kaikilla pelaajilla on hyvät lahjakkuudet ja uran pituus vähintään 5/6. Edellen tämä on silti harkinnassa, koska maalivahdin kohdalla kokemus on isossa roolissa. Jos nimiä mainitaan, niin Mikko Klemetti (The Steel Ants Suomi I.1) ja Jukka Vasankari (Lausitzer Iceoholics, Saksa I.1) ovat olleet harkinnassa.

Suomi on muokannut kokoonpanojaan huomattavasti otteluiden välillä. Ketjukoostumukset ovat vaihtuneet joka otteluun ja taitonsa on päässyt todistamaan 35 joukkueeseen valituista 43 pelaajasta.

Ovatko yli- ja alivoimakoostumukset kunnossa?

- Alivoima on toiminut hyvin (Puola ottelua lukuunottamatta), mutta parasta ylivoima porukkaa vielä rakennellaan.

Ovatko roolitukset kunnossa, sillä Suomella ei ole yhtään superkenttää ja esimerkiksi Puolaa vastaan pelannut kakkosketju näyttää osaavan vain hyökätä, mutta viimeistelytaidossa ja puolustamisessa on selviä puutteita?

- Puolaa vastaan joukkue koottiin juuri hyökkäävään taktiikkaa varten, eli puolustus jäi silloin heikommalle.

Mikseivät kaikki pelaajat ole saaneet näyttömahdollisuutta, vaikka mahdollisuus siihen olisi hyvin ollut?

- Kemioita pitää keräillä vähitellen kisoja ajatellen, joten todennäiköisimmin kisoihin valittavat pelaajat ovat saaneet eniten peliaikaa.

Pelaajavalinnat herättävät myös luonnollisesti kritiikkiä. Joukkueessa on pelaajia, jotka monien mielestä eivät sinne kuuluisi. Toisaalta taas joitakin seurajoukkueissa tulosta tehneistä pelaajista ei joukkueeseen ole valittu.

Miksi jo pappaikään ehtinyt joukkueen huonoimmalla kokonaisuudella pelaava Antero Romanoff on joukkueessa?

- Hän tuo joukkueeseen runsain määrin lisää kokemusta.

Mikseivät Mestareiden liigan ja Cup-voittajien cupin parhaat suomalaiset pörssimiehet kuten Jakovan Pyry Palonheimo ja Limbon Timo Kononen ole maajoukkueessa? Eikö näytöt riitä?

- Pyryn kohdalla uran pituus on esteenä ja Konosesta minulla ei ole taitoja tiedossa, mutta kokonaisuus näyttää matalalta.

Miksi Konosen taidot eivät ole tiedossa? Hyvällä tuurilla kaikki hänen taitonsa on ohjattu tärkeimpiin ominaisuuksiin.

- Konosen valmentaja ei ole tarjonnut kyseistä pelaaja maajoukkueen käyttöön eikä hänen tietojaan löydy maajoukkuetietokannasta, joten oletan hänen jäävän jälkeen vaatimuksista. Mutta jos hukkataitoja ei ole nimeksikään, niin ainahan pelaaja voi tarjota maajoukkueen käyttöön. Sarjapeleissä Kononen ei ole mitenkään erityisesti pistänyt silmään eikä vakuuttanut.

Miksei maajoukkuepelaajien omistajia ole ohjeistettu harjoittelussa kuin poikkeustapauksissa? Eikö olisi järkevää ohjata taitopisteet juuri oikeille paikoille, jotta pelaajista saataisiin kaikki irti?

- Valintoja tehtiin jo alunperin sillä perusteella, että monien pelaajien taitojakauma oli oikean suuntainen. Managereille, joiden maaajoukkuepelaajien johonkin taitoon toivon kehitystä, on ohjeistettu.

Miten tästä kriisista noustaan?

- En näe, että ollaan kriisissä.

Lääkkeitä kriisistä nousemiseen ei siis ole. Vai onko sittenkin? PowerPlay Magazinen saamien tietojen mukaan maajoukkue aloitti muiden maiden pelaajien scouttauksen.

Minkälaisesta projektista on kyse ja mitä sillä tavoitellaan? Kaavaillaanko muiden maiden pelaajatiedoista salaista asetta?

- Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon tietoa vastustajasta. Ehkä tärkein tieto on miten vastapuolen pelaajien taidot ovat treenattu, jolloin nähdään heidän vahvuudet ja heikot puolet. Jos muut maat eivät tällaista projektia tee, niin uskoisin meidän saavan siitä hieman etua.