Revista PowerPlay

Yksi asia erottaa PPM:ssä vanhat lajit eli jalkapallon ja jääkiekon uudemmista lajeista eli koripallosta ja käsipallosta. Vapaita agentteja eli yli 26-vuotiaita pelaajia on toistaiseksi vain vanhoissa lajeissa. Tämä tekee vanhoissa lajeissa manageroinnista hyvin erilaista uusiin lajeihin verrattuna, sillä joukkueen vahvistamisen lisäksi tulee pystyä myös maksamaan vanhojen pelaajien vaatimia allekirjoituspalkkioita. Jääkiekossa olen saanut kokea tämän maksamalla pahimmillaan jopa yli 1000M yhden kauden aikana pelkästään omien pelaajieni sopimusten uusimisesta.

Vapaiden agenttien markkinat jakavat mielipiteitä riippuen siitä, kenen kanssa asiasta keskustellaan. Toisten mielestä vapaiden agenttien järjestelmä lähinnä vain haittaa joukkueen rakentelua kun taas toisten mielestä järjestelmä tekee pelaamisesta sopivan haastavaa, kun pitää osata mukautua muuttuviin tilanteisiin. Niin tai näin, vapaiden agenttien markkinoilla onnistumalla voi parantaa merkittävästi oman joukkueensa menestymismahdollisuuksia. Esimerkiksi suomalaisista jääkiekkojoukkueista Hellraisers, HC Hegunators ja AK Keitele ovat parantaneet asemiaan huomattavasti viime kausina onnistuneiden vapaiden agenttien hankintojen ansiosta.

Tältä pohjalta sainkin reilu 5 kautta sitten jalkapallon pelaamiseen idean; jos perustan uuden joukkueen ja hankkisin pelkästään kokeneita iäkkäitä pelaajia, kuinka pitkälle voisin päästä? Monet olivat sitä mieltä, että menee vuosia ennen kuin pystyn pärjäämään.  Itse aloittaessani arvioin, että ehkä 10 kauden päästä voisin pelata korkeimmalla sarjatasolla. Olin kuitenkin pahasti väärässä, sillä 4-divarissa aloittamisen jälkeen ei mennyt kuin neljä kautta korkeimmalle sarjatasolle nousemiseen.

Miksi yli 26-vuotiaita pelaajia kannattaa hankkia?

Jos verrataan 23-vuotiaita ja 26-vuotiaita KO 1600 pelaajia markkinoilla, niin kolme asiaa erottaa heidät toisistaan: kokemus, hinta ja uran pituus. Vanhempi pelaaja maksaa vain murto-osan nuoremman pelaajan hinnasta, mutta toisaalta vanhemmalla pelaajalla on huomattavasti enemmän kokemusta, minkä takia vanhemmat pelaajat ovat ostohetkellä parempia kentällä ja antavat investoinnille lyhyellä tähtäimellä huomattavasti enemmän vastinetta. Vanhemmat pelaajat eivät myöskään tarvitse yhtä isoja harjoittelutiloja taakseen kuin nuoremmat pelaajat, sillä pienellä uran pituudella varustettu pelaaja treenaa huonosti riippumatta oheistilojen tasosta. Vanhojen pelaajien hankkiminen sopiikin hyvin juuri aloittaneille joukkueille.

Jos harjoittelutilat ovat kunnossa, on nuorempi pelaaja uran pituutensa ansiosta kuitenkin jo parin kauden päästä vanhempaa parempi. Toisaalta molemmat pelaajat joutuvat 3 kauden kuluttua vapaiden agenttien markkinoille, eikä pelaajan jatko seurassa olekaan välttämättä selvyys. Mitä lähemmäs kansallista huippua mennään, sitä korkeammat vaatimukset pelaajien taidoille ovat. Taidoiltaan riittävän hyvän alle 26-vuotiaan pelaajan löytäminen onkin sekä kallista, että vaikeaa, sillä vanhemmat pelaajat ovat ehtineet kartuttaa taitojaan pidempään ja taitotaso on näin ollen lähtökohtaisesti korkeammalla.

Vapaista agenteista tarjottaessa on tarjoajan kannalta hyvää se, että oman tarjouksensa voi laittaa menemään jo viikkoa ennen takarajaa eikä takarajan täyttyessä tarvitse olla kyttäämässä muita mahdollisia tarjouksia.

Millaisista vapaista agenteista kannattaa tarjota ja kuinka paljon?

Lähtökohtaisesti vapaa agentti solmii sopimuksen 3 kauden ajaksi. Ei olekaan järkevää ostaa vapaata pelaajaa sen takia, että uskoo sen kehittyvän, sillä 3 kauden päästä voi pelaajasta joutua luopumaan. Näin ollen kannattaakin suunnata katseensa pelaajiin, joista on heti hyötyä joukkueelle sekä ottaa huomioon, millä pelipaikalla tarve on suurin. Treenin hitauden takia kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, onko pelaajan taitojakauma jo valmiiksi mielestäsi riittävän hyvä.

Jotta voit tarjota vapaista agenteista, tarvitset rahaa. Mikäli joukkueesi talous on kestävällä pohjalla, pystyt säästämään rahaa kauden mittaan ja rahoittamaan näin hankintasi. Mikäli näin ei kuitenkaan ole, suosittelen tutustumaan (englanniksi) tähän artikkeliin. Koko kauden budjettia ei välttämättä kuitenkaan kannata laittaa yhteen pelaajaan. Jakamalla saman rahasumman useammalle pelaajan voi usein parantaa joukkueensa kokonaistasoa enemmän kuin yhden huomattavasti kalliimman pelaajan avulla. Asia on kuitenkin tilannekohtainen ja onkin syytä tarkastella itse, miten joukkueen kokonaistasoa saa parhaiten parannettua käytössä olevilla rahavaroilla.

Mikäli haluaa säästää rahaa, tulee omien tarjousten kanssa olla kärsivällinen. Jokaista tarjoamaansa pelaajaa ei voi saada ellei ole valmis maksamaan markkinahintaan nähden tuntuvaa ylihintaa. Markkinahinnalla tarkoitetaan pelaajan odotettavissa olevaa keskimääräistä myyntihintaa tavallisilla markkinoilla, kun sopimusta on jäljellä n. 3 kautta. Itse olenkin pyrkinyt tekemään tarjouksia, jotka ovat olleet 50–80 % pelaajan markkinahinnasta tavallisilla markkinoilla. Tämä taktiikka on toiminut varsin hyvin, sillä parhaimmillaan olen saanut korkeimman tarjouksen lähes 70 prosenttiin tapauksista ja tekemistäni tarjouksista joka neljäs on johtanut uuteen pelaajahankintaan. Olen kuitenkin huomannut lukemien heikentyvän sen mukaan, mitä paremmista pelaajista olen tarjonnut ja esimerkiksi jääkiekon huippupelaajista tarjottaessa vain joka kahdeksas pelaaja on lopulta liittynyt joukkueeseeni.

Kannattaako omia junioreita kehittää lainkaan?

Vanhat kokeneet pienen uran pituuden pelaajat ovat taitoihinsa nähden usein erittäin edullisia ja pystyvät pienin kustannuksin tuomaan joukkueelle menestyksen myötä huomattavia lisätuottoja. Tämän lisäksi ne eivät vaadi kallista oheistilojen kehittämistä eivätkä ylläpitokustannuksia. Herääkin helposti kysymys: miksi kehittää omia junioreita, kun valmiita pelaajia saa hankittua edullisesti?

Syitä on kuitenkin useita. Ensinnäkin ilman omaa pelaajatuotantoa ei pysty hyödyntämään sopimusbonuksia, jotka mahdollistavat alennukset itse omistamistaan vapaista agenteista. Näin ollen samoista pelaajista joutuu nopeasti maksamaan kymmeniä prosentteja enemmän kuin jos ne olisivat jo valmiiksi omassa joukkueessa. Toisekseen 2/6 ja 3/6 UP:lla pelaavat huippupelaajat vaativat korkeatasoiset harjoitusolosuhteet kehittyäkseen ja jos tilat eivät ole kunnossa, laskee kyseisten pelaajien arvo ja taidot suhteessa muihin samantasoisiin pelaajiin. Jossain vaiheessa tuleekin vastaan raja, jolloin joukkueen kehittäminen vaatii taustalle pitkäaikaista pelaajien kehitystyötä. Toisaalta iäkkäiden pelaajien arvo myös nousisi moninkertaiseksi, jos jokainen panostaisi pelkästään niihin ja tällöin itse pelaajansa kehittäneet joukkueet saisivat huomattavaa kilpailuetua.

Omasta pelaajastani tarjottiin paljon. Kannattaako uusi sopimus solmia?

Kuten tiedämme, vapaita agentteja on kolmenlaisia, joista 26-vuotiaat eroavat muista siinä, että heistä luovuttaessa saa puolet tarjotusta allekirjoituspalkkiosta itselleen, mutta toisaalta pelaajan pitäminen on muita vapaita agentteja 20 % edullisempaa. Sopimuksen uusimisen kannattavuuden tarkasteluun on yksinkertainen sääntö: vertaa, mikä tilisi saldo olisi kummassakin tarkastelussa. Esimerkiksi:

Sinulla on 100M tililläsi. 26-vuotiaasta pelaajastasi tarjottiin 100M ja sinulla ei ole sopimusbonuksia maksettuna. Jos luovut pelaajasta, saat 0.5*100M = 50M. Jos taas pidät pelaajan, joudut maksamaan 0,7*100M = 70M. Tällöin tilisi saldo kyseisissä tilanteissa on 150M tai 30M riippuen päätöksestäsi ja näiden summien ero on 120M. Jos koet, että pelaaja ei mielestäsi ole lähellekään 120M arvoinen, niin kannattaa luopua, mutta jos pelaajalla on mielestäsi sinulle enemmän arvoa, kannattaa se pitää. Tämän arvioimiseen pyrin itse suhteuttamaan vapaiden agenttien allekirjoituspalkkiot sopimuksen kestoon. Esimerkiksi 120M kolmesta kaudesta tarkoittaa 40M/kausi. Olisiko pelaajasta joka kausi niin paljon hyötyä? Kannattaa kuitenkin huomata, että mahdollisen korvaavan pelaajan hankkimiseen kuluu usein aikaa. Jos taas olet maksanut pelaajalle bonuksia ja pidät pelaajan, saat bonusten avulla alennusta myös seuraavan kerran, kun pelaaja menee vapaiden agenttien markkinoille.

Voiko olla järkevää myydä pelaaja juuri ennen sopimuksen päättymistä?

Usein tulee eteen tilanne, jossa pelaaja on pian menossa vapaiden agenttien markkinoille, mutta et ole varma, tuleeko hänestä olemaan enää tulevaisuudessa apua joukkueelle. Joudutkin pähkäilemään, myytkö pelaajan heti, päästätkö hänet pois sopimuksen loppuessa vai uusitko sopimuksen ja myyt vasta tämän jälkeen. Järkevin päätös riippuu hyvin paljon tilanteen yksityiskohdista, joista merkittävimpiä ovat joukkueesi rahatilanne, pelaajan ikä (26v vai vanhempi), maksetut kausibonukset ja pelaajan arvo.  Useimmitenkaan kysymykseen ei ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua ja oikean päätöksen tehdäkseen onkin käytettävä omaa arviointikykyään. Tärkeää on osata arvioida, kuinka paljon pelaajasta tarjottaisiin nyt, vapailla markkinoilla ja heti vapaiden markkinoiden jälkeen. Tämän jälkeen eri vaihtoehtojen hintoja kannattaa verrata keskenään. Nyrkkisääntöinä kannattaa muistaa, että:

-          Jos et ole varma, pystytkö maksamaan allekirjoituspalkkiota, myy pelaaja etukäteen

-          Kompensaation takia 26-vuotiasta ei kannata myydä etukäteen yhtä herkästi kuin vanhempia pelaajia

-          Mitä enemmän sopimusta on jäljellä, sitä enemmän pelaajasta maksetaan

-          30 päivän sopimuksella myytävistä pelaajista saa hyvällä tuurilla jopa 70 %, mutta huonolla tuurilla vain 20 % siitä hinnasta, mitä 300 päivän sopimuksella saisi. Yleensä myyntihinta on lähempänä jälkimmäistä

-          Mitä enemmän pelaajalla on sopimusbonuksia, sitä kannattavampaa on tehdä uusi sopimus ja myydä vasta tämän jälkeen

-          Mitä arvokkaampi pelaaja on, sitä lähempänä tarjoukset vapailla markkinoilla ovat 300 päivän markkinahintaa