Revista PowerPlay

Ajan pölyistä hiekkatietä uskoani testaten. Navigaattori väittää tiukasti, että keskellä metsää voisi asustaa Suomen jääkiekon pääsarjassa ja jalkapallon II-divarissa pelaava manageri. Vajaan neljän vuoden aikana tämä manageri onkin ehtinyt tekemään yhtä ja toista; myös muuttamaan keskelle metsää. Lopulta navigaattori kertoo minun saapuneen Ilveksen luolaan, metsäiseen majaan, jossa lymyilee kukapas muukaan kuin:  Hottis.

Kävelen historiaa huokuvan eteisen läpi. Kaapeissa näkyy jääkiekon menestys: kahden ensimmäisen kauden aikana manageri nosti Tampereen ylpeyden suoraan IV-divisioonasta II-divisioonaan. Kuusi kautta kuluikin II-divisioonassa, jonka aikana ehdittiin kahdesti jännittää Ilvesnaamojen nousua pääsarjaan. Näin ei tapahtunut, vaan tie vei lopulta kahdeksannen kauden päätyttyä takaisin III-divisionaan.

Jos kärppää kutsutaan vikkeläksi, niin ei Ilveskään jää selälleen makoilemaan. Kaudella yhdeksän joukkue kävi nousukarsinnoissa, mutta aika ei ollut oikea. Sitten alkoi tapahtua ja hulinalla: kaudella kymmenen sarjan III mestaruus ja heti seuraavalla kaudella, sarjanousijana, sarjan II.3 voitto! Tampereen metsäinen jalokivi oli kuin olikin noussut pääsarjaan. Ensimmäisen pääsarjakauden saavutuksena olikin vakuuttava viides sijas, niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä. Ja jotta ei kukaan unohtaisi, löytyy kaapista myös kansallisen cupin nelostila sekä osallistuminen Cup-voittajien Cupiin.

Jalkapallon mitalikaappi koristaa eteiskäytävää. Heti ensimmäisellä kaudellaan joukkue nappasi III-divisioonan voiton. Tahti ei hidastunut, toinen sija II-divisioonassa ja karsintojen kautta Mestaruussarjaan. Pitkään Tamunaamat kolusi sarjan ylempää keskikastia, kunnes kutsu takaisin II-divisioonaan tuli. Menestys on siis jäänyt laimeammaksi jalkapallossa, mutta silti taso on korkealla.

Heti alusta alkaen tulee selväksi, että parikymmentä vuotta metsän keskellä on tehnyt tehtävänsä. Tampereen jääkiekkomenestyksen takaa löytyy yllättäen mustamakkara ja sen aiheuttamat ilmavaivat. Tässä vaiheessa haastattelu saa Aurinkokuningas Tammisen sanoin “awkward moment” ilmapiirin.

Ilvesnaamat jäi pääsarjan runkosarjassa viimeiseksi. Syy löytyy yksinkertaisesti joukkueen muutoksesta. “3 ja 4 kausilla ostetuille pelaajille sanottii hei hei, vaikka heillä dominoitiin useita kausia”, toteaa Hottis ja ottaa lasistaan uuden kulauksen. “Nouseminen oli sen verta hauskaa, että yritän uudestaan uusilla junnuilla, vaikka prosessi on pitkä ja puuduttava.”

Tämän jälkeen haastattelija puolivahingossa ylitti näkymättömän rajan. Kysyessäni suhtautumisestaan Antsaan nousee metsän mörrimöykyn kasvoille vaarallinen ilme. Lasi saa jäädä ja keittiön kaapista tuodaan pullo pöytään. “Antsa on mulle oluen velkaa” kajahtaa tyly vastaus. “Kerroin hänelle voittavan taktiikan Mestarien liigan finaaliin ja ilmeisesti tästä syystä Antsa kävelee pitkin Hämeenkatua pipo syvällä päässä toivoen, ettei häntä löydetä” Hottis selittää samalla kun etsii jotain keittiön laatikostosta. Tässä välissä allekirjoittanut ehti hyvin pyytää paikalle apuvoimia.

Haulikon patruunalaatikko pöydällä siivittää keskustelun mukavasti jalkapalloon. Jalkapallojoukkueen tulevaisuudesta on mukava puhua haulikkoa ladaillen: “Vähän sama juttu tuli tehtyä kuin lätkässäkin. Papat pois ja junnut sisään ja taas on pitkät ja puuduttavat kaudet edessä” Hottis toteaa pelottavan rauhallisesti. Palkinto kuitenkin loistaa tämän managerin silmissä: “ehkä vielä nähdään sekin päivä kun ollaan Tampereen ykkönen. Tärkeintä kuitenki on, että viihtyy pelin ääressä ja iloisen tekemisen kautta tulee menestystä, jos on tullakseen.”

Tässä vaiheessa toimittaja päästää sammakoita suustaan. Typerä kysymys tamperelaiselta saa miehen sen verra raiteiltaan, että ystävälliset Karhu-ryhmän jäsenet saattelevat toimittajan ulos talosta. Sisältä vaan kaikuu huuto “herra toimittaja? Ymmärsinkö nyt oikein, että kuvittelet joukkueideni nimien perusteella, että kannattaisin myös Tapparaa? Siis Tapparaa? Haloo! En tunne muita kuin poliitikkoja, jotka kannattaa molempia..hävytöntä...” Hetken rauhoituttuaan urhea poliisi saa tietoon nimen, joka saa osallistua seuraavaan haastatteluun. “Haastan Portsarin kuten öisin on tapana”. Näihin leppoisiin tunnelmiin on hyvä viimein jättää Tampereen pölyt jaloista. Tosin, Tampereelle jäi pölyttymään muutaman reiän kylkiinsä saanut toimituksen auto.

Aikaisemmat artikkelit:

Kärppäluolan piinapenkki, vol1: Antsa !

Oikoluku by  Ok3man