PowerPlay Magazine

Heipä hei! Tässä pienimuotoinen katsaus mielipidekirjoituksen muodossa Suomen koripallomaajoukkeen, "Susijengin", välivuoteen ja sen suomiin mahdollisuuksiin sekä kenties muutoksiin joukkueessa.

Kuten varmasti monet muistavat, oli maajoukkueemme mukana 2011 ja 2013 EM-kisoissa sijoittuen hienosti yhdeksänneksi. 2014 vuodenvaihteessa päätettiin hakea ns. villiä korttia MM-kisoihin Espanjaan, ja kuinka ollakaan, se mielestäni oikeutetusti Suomelle myönnettiin. Olisihan Susijengi ollut kisoissa mukana ilman villi kortti -systeemiä. Vaikka MM-kisoissa ei voittotiliä juuri karttunutkaan, faneille ja pelaajille kokemus oli äärimmäisen hieno! Susijengifanitus oli suurta ja joukkueesta oli helppo pitää niin kentällä kuin mediassakin.

2015 EM-kisoissa Suomen odotettiin menevän "rutiinilla" alkulohkosta jatkoon, ja mentiinhän siitä, vaikkakin juuri rimaa hipoen. Toki siinäkin oli hienoja pelejä mm. tappio jatkoajalla kisojen pronssijoukkuetta, Ranskaa, vastaan.

Nykyisellä systeemillä alkulohkon 4. sija tiesi toisen lohkon voittajan kohtaamista ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Hyvän taistelun jälkeen Susijengi lähti kotimatkalle 81-94 tappiolla Serbiasta ja mahdollisuus olympialaisiin 2016 oli menetetty, joskin se oli alunperinkin epätodennäköistä saavuttaa.

Kolmen vuoden kisaputken jälkeen Suomi lähti hakemaan kisaisännyyttä yhteen neljästä alkulohkosta 2017 EM-kisoihin ja näin ollen varmisti paikkansa kisoissa. Ilman lohkon isännyyttä olisi jouduttu kulkemaan karsintojen kautta vuonna 2016.

Pohjustus oli hävyttömän pitkä, joten hypätään itse asiaan.

Pelityyli

Uskon, että Susijengi jatkaa totutun pelikirjan toteuttamista: todella tiukka joukkuepuolustus ja tuplaukset korin lähellä sekä nopeat hyökkäykset ja runsaat 3 pisteen heitot aseinaan. Tämä on se pelityyli, etenkin puolustuksessa, jota Dettmann on ajanut juniorimaajoukkueisiin asti sisään jo vuosia. Se helpottaa nuorten pelimiesten pääsemistä miesten mukaan, kun kuviot ovat siltä osin selkeät. 2015 kisoissa Suomi ei päässyt juuri vastustajia yllättämään taktiikallaan, mutta Antti Nikkilän kokoisten pelaajien puutteessa ei oma pääty kestä 1vs1 tilanteita korin lähellä. Huippumailta löytyy monesti useampikin jääkaappi-pakastin -yhdistelmän kokoinen pelaaja, joten tuplaus korin läheisyydessä on nähdäkseni välttämätöntä. Välivuosi antaa varmasti aikaa miettiä, kehitellä ja harjoitella uusia pelityylejä vähintäänkin hyökkäyspäähän ja kenties jotain "yllätystä" myös puolustukseen, jolla saataisiin vastustajan pakka hetkittäin sekaisin.

Valmennus

Valmennuksessa päävastuussa jatkanee Turkissa seurajoukkueessakin vieraillut Henrik Dettmann keskittyen jälleen vain maajoukkueen valmennukseen. Apuvalmentajat Pekka Salminen, Jukka Toijala sekä tärkeää työtä vastustajien pelityylin analysoimisessa tehnyt Lassi Tuovi jatkanevat myöskin joukkueen mukana, mikäli heillä itsellään intoa riittää. Myöskin Suomen Koripalloliiton vastuuvalmentaja, Ari Tammivaara näytellee jotain osaa viimeistään 2017 kisoissa. Valmennustiimi on ulkoisesti katsoen näyttänyt toimivan yhdessä hyvin. Joku uusi tuulahdus ei varmasti olisi pahitteeksikaan. Kuten aiemmin mainitsin, Suomen pelityyli on vastustajien kirjoissa jo scoutattu. Se nähtiin vuoden 2015 EM-kisoissa esim. Serbian toimesta yhden pelaajan tehdessä 18 minuutissa 27 pistettä pitkälti lähes identtisillä koreilla.

Pelaajisto

Nyt päästäänkin siihen mielenkiintoisimpaan osioon, eli pelaajiin. Koko suomalaisen koripalloilun ikoni, Hanno Möttölä teki jo tilaa nuoremmille pelaajille. Paikkaa hyvin täytti Suomen ja USA:n kansalaisuuden omaava Eric Murphy (208 cm) joka on jo pelannut itsensä suomalaisten sydämiin valtavalla taistelutahdollaan ja vastustajan isojen korstojen kanssa painimisellaan, unohtamatta tietysti hyökkäyspään ratkaisuja.

Joukkueessa jatkanee myös monet tutut pelaajat, kuten Roope Ahonen, Shawn Huff, Mikko Koivisto, Petteri Koponen, Gerald Lee jr., Matti Nuutinen, Sasu Salin sekä Suomen kansalaisuuden viime vuonna saanut taskuraketti Jamar Wilson. Välivuosi antaa mahdollisuuden ajaa sisään uusia pelaajia ja testata heitä ystävyysotteluissa.

Takamiehet

Takamiesosastolle Teemu Rannikon saappaisiin potentiaalisia pelaajia on monia. Mielenkiintoista on nähdä, miten esimerkiksi vasta 20 vuotiaat Fiifi Aidoo ja Tuomas Hirvonen pärjäävät Salinin, Koposen ja Ahosen rinnalla. Tietysti ei saa unohtaa haastajamaajoukkueessakin pelanneita kavereita, kuten Ilari Seppälä, Antto Nikkarinen ja Alex Vaenerberg, jotka kaikki ovat kolunneet myös nuorten maajoukkueita läpi. Heilläkin ikää on vasta 22-24 vuotta. Petteri Koponen pysynee oikeutetusti joukkueen ykköspelaajana, mutta jos hän pääsee pelaamaan välillä "kakkospaikkaa" jonkun muun tuodessa palloa ylös, avaa se Suomen pelille jälleen uusia ulottuvuuksia. "Petsku" pystyisi keskittämään voimiaan hyökkäämiseen sen sijaan, että pitäisi tehdä aina valtavasti töitä pallon hyökkäysalueelle tuomiseen.

Laiturit

Laitureista puhuttaessa tulee allekirjoittaneelle mieleen ikitaistelija pitkätukka Kimmo Muurinen, joka lopetti aktiiviuransa 2014. Nuorista pelaajista laituriosastolle on myös laaja rintama, joista ehkä mielenkiintoisimpana nimenä Alex Murphy, Erikin veli, joka debyyttiottelussaan 2012 Suomen U-20 joukkueessa teki 36 pistettä. Hänessäkin siis potentiaalia löytyy ja pitkä ruho (206 cm) lisättynä erittäin hyvään liikkuvuuteen on vaarallinen yhdistelmä varsinkin hyökkäyspäässä.

Tänä vuonna 19 vuotta täyttävä, vuoden 2015 U-18 Euroopan mestaruuskisojen korikuningas, Lauri Markkanen (211 cm) on povattu olevan Möttösen manttelinperijä. Syksyllä 2016 hän siirtyy Arizonaan yliopistoon ja tulee pelaamaan ja harjoittelemaan siellä. Lauri pystyy pelaamaan myös sentterin roolissa, joskin nuori mies tarvitsee vielä lisää massaa korinalustaisteluihin huippusenttereitä vastaan. Mihin suuntaan kehitys kulkee, sen aika näyttää. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja loukkaantumisilta vältyttäisiin.

Muita nimiä, joita en ala sen kummemmin esittelemään, on myös monia. Viime kaudella Korisliigan vuoden kehittyneimmän pelaajan tittelin saanut Joonas Lehtoranta on niin ikään pelannut nousujohteisesti viimevuosina. Oscar Michelsen, Joonas Cavén sekä Aleksi Akpaso pääsevät toivottavasti myös näyttämään kyntensä maajoukkueessa kuluvan vuoden aikana. Paljon on nuoria pelaajia tällekin pelipaikalle tulossa.

Sentterit

Sentterin pelipaikkaa tulevat pelaamaan varmasti kaikille tutuksi tulleet Gerald Lee Jr. sekä Tuukka Kotti. Jälkimmäinen herroista on jo 35-vuotias ja omaan silmään ainakin viimeisimmissä arvokisoissa paistoi jo se, että Kotin ura on jo laskusuunnassa. Hyökkäyspäässä ratkaisut olivat monesti heikkoja ja puolustuksessa ei valitettavasti huippumaita vastaan 205 cm riitä päätä pidempiä ja 20 kiloa painavampia mörssäreitä vastaan. Mielestäni on vain ajan kysymys, koska Kotti ilmoittaa päättävänsä maajoukkueuransa. Todennäköisesti vasta 2017 EM-kisojen jälkeen ja oletan, että häntä ei viitsitä sieltä pois pudottaa.

Aiemmin artikkelissa kerroin pelityylin pakollisuudesta pelaajien pienen koon vuoksi. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että pitkää nuorta miestä on tulossa ovista ja ikkunoista. Laitureissa oli jo useampi yli 210 senttinen pelaaja, sentteriosastolla niitä löytyy myös. Mikael Sandberg sekä Mika Nuolivirta omaavat 210 pituutta, lisäksi hieman lyhyempiä kavereita ovat esim. Daniel Dolenc ja Murphyn veljessarjan nuorin, Tomas Murphy, jolla pituutta on tällä hetkellä noin 205 cm. Tomas on vasta 18 vuotias, joten senttejä todennäköisesti tulee vielä lisää. Häntä on kehuttu jopa lahjakkaammaksi pelaajaksi kuin NBA:ssakin pelannutta Erikiä. Voimaa ja massaa nuorilta miehiltä puuttuu, mutta se on ymmärrettävää tuossa iässä, kun kaikki kasvaminen on mennyt pituuteen. Kovaa harjoittelua, niin lihasmassaa tulee kyllä.

Moni Susijengin laitureista pystyy pelaamaan myös sentterin roolissa ja toisinpäin, joten pelaajarotaatio tulee pyörimään varmasti hyvin, eikä olla pelaajan tai kahden varassa.

En lähde loppuun valitsemaan omasta mielestäni tulevaa maajoukkuetta 2017 kisoihin tai mitään vastaavaa. Aion seurailla tyytyväisenä näiden 18-24 -vuotiaiden pelaajien sisäänajoa maajoukkueen mukaan. Uskon, että vuoden päästä kun kännipäissäni riehun EM-kisakatsomossa Helsingissä, tulen näkemään monilta osin mielenkiintoisen, nälkäisen ja päivitetyn Susijengin, joka edelleen antaa kaikkensa yleisön, fanien ja koko koripalloilun eteen.

Kirjoita kommentteihin, kenet juuri Sinä haluaisit nähdä sinivalkoisessa paidassa vuoden 2017 EM-kisoissa Helsingin Hartwall Arenalla.