Wybierz kraj: |
![]() |
Finlandia |
No tää kone ei pyöritä edes youtube videoita pätkimättä, eikä oo netistä kii vaan koneesta.
Sama juttu ellen anna niitten ladata 20 minsaa

Siis mulla pätkii vaikka antaisin ladata 20 päivää..
Mass Effect 3 - venailuun napattiin ihan päteviä arvosteluja saanut Kingdoms of Amalur: Reckoning. Ainakin ihan nimekäs taustahenkilöporukka: stoorin on tehnyt Forgotten Realmsiin erikoistunut kirjailija R.A Salvatore, concept artista vastaa Spawnin(huippu!) aikoinaan keksinyt Todd MacFarlane ja suunnitteluarkkitehtinä Oblivionin pääsuunnittelija Ken Rolston. Aikamoinen epookki siis käsissä, toivottavasti vähemmän tunnetut pelistudiot ovat saaneet tästä porukasta kaiken mahdollisen irti. Itselle nämä Big Huge Games ja 38Studios ei ainakaan sano mitään.
Kerroppas myöhemmin mielipide pelistä, kun olet päässyt pidemmälle. On tullut meinaan itsekkin mietittyä tuon hankintaa.

Vähän ensivaikutelmia:
Vaikka kannessa mässäiltiin uudenkarheilla pelistudioilla, hahmo- ja valikkografiikasta vastaa aikaisemmin vahvasti BioWaren kelkassa ryynännyt asiantunteva mutta kaavoihinsa kangistunut Havok. Pelin valikot ja ovat kuin suoraan Dragon Age ykkösestä ja hahmot kakkosesta.
Yhtäläisyyksiä muihin rpg:ihin on kosolti, ja Reckoning lainailee suuremmista nimikkeistä surutta lähes kaiken mitä voi - Mass Effectistä Paragon/Renegade-asettelu, Elder Scrollsista factionit ja karttasysteemi, Dragon Agesta 1:stä taistelusysteemi ja keskustelu on sekoitus edellisiä, ihan vaan muutamia mainitakseni.
Jos näistä pääsee yli, ei välillä hankalaa kamerakulmaa lukuunottamatta mitään isompia virheitä löydy. Miljöö ja sen graffat on upeita, ja sandbox-toteutus tekee siitä ehdottomasti mielenkiintoisemman koluttavan kuin esim. DA:n tai ME:n maailman. Sivutehtäviä lappaa joka suunnasta, ja vaikka ne on suureksi osaksi periaatteessa "tapa tämä" tai "hae tämä esine", useimpia on höystetty ihan mukavilla stooreilla ja monia jopa ihan oikeasti hauskoilla ja mielenkiintoisilla sivuhahmoilla, joten kaavamaisuus ei puske läpi. Kartta on iso, maasto vaihtuvaa, ja luolastot keskenään hyvin erilaisia.
Pelattavuus on suurimmaksi osaksi ihan mallikkaalla tasolla. Taistelusysteemi ei tarjoa juuri mitään uutta, ja näin ollen siihen on melko helppo päästä kiinni. Osa taisteluista on oikeasti melko haastavia jo ihan kärkeen, mutta toteutus on ihan näppärä ja ainakaan systeemin ontuvuudesta ei ole kuolema kiinni, joten ihan onnistuneeksi arvioisin. Välillä kamerakulma on tosiaan vähän niin ja näin, mutta sen korjaaminen onnistuu kätevästi vetelemällä dodge rollia ympäriinsä.
Vaikkei Reckoning onnistu kaikissa asioissa yhtä hyvin kuin innoittajansa (esim. uudemmista Elder Scrollseista lainattu sneak-systeemi tuntuu vähän ontuvalta), tekee se kuitenkin kunniaa sekä itselleen että muille vastaaville lainailemalle onneksi niitä hyviä asioita. Ulkonäöllisellä puolella se on jopa muita vastaavia tietyissä paikoissa edellä hiukan sarjakuvamaisella otteellaan. Mikään ihan jumalaton hitti ei Reckoning varmaan ole enkä suosittele ensimmäiseksi peliksi tästä genrestä, mutta RPG-diggareille käypää valuuttaa. Menee välillä siitä mistä aita on matalin olemalla totaalisen ei-omaperäinen, mutta silti aika koukuttava. Jos tätä tahtia näitä sivutehtäviä tulee jatkossakin niin ainakin pelattavaa riittää pitkälle kevääseen.
edit: pari renegade-vastausta on ollut sen verran mahtavia, että vaikka paragonia tästä hahmosta teenkin (rotu on muuten Dokkalfar, joka on aika hämysti tarkoitettu jonkinlaiseksi rogue/maagi-yhdistelmäksi) on pariin pitänyt tarttua. Btw vaikka päähenkilö on "yllättävästi" ainoa, joka voi pelastaa koko maailman, kulutan aikani autellen kaiken maailman lusmuilijoita joilla ei ole halua/taitoa hoitaa omia asioitaan. Now where have I seen this before like... a hundred times?
Vaikka kannessa mässäiltiin uudenkarheilla pelistudioilla, hahmo- ja valikkografiikasta vastaa aikaisemmin vahvasti BioWaren kelkassa ryynännyt asiantunteva mutta kaavoihinsa kangistunut Havok. Pelin valikot ja ovat kuin suoraan Dragon Age ykkösestä ja hahmot kakkosesta.
Yhtäläisyyksiä muihin rpg:ihin on kosolti, ja Reckoning lainailee suuremmista nimikkeistä surutta lähes kaiken mitä voi - Mass Effectistä Paragon/Renegade-asettelu, Elder Scrollsista factionit ja karttasysteemi, Dragon Agesta 1:stä taistelusysteemi ja keskustelu on sekoitus edellisiä, ihan vaan muutamia mainitakseni.
Jos näistä pääsee yli, ei välillä hankalaa kamerakulmaa lukuunottamatta mitään isompia virheitä löydy. Miljöö ja sen graffat on upeita, ja sandbox-toteutus tekee siitä ehdottomasti mielenkiintoisemman koluttavan kuin esim. DA:n tai ME:n maailman. Sivutehtäviä lappaa joka suunnasta, ja vaikka ne on suureksi osaksi periaatteessa "tapa tämä" tai "hae tämä esine", useimpia on höystetty ihan mukavilla stooreilla ja monia jopa ihan oikeasti hauskoilla ja mielenkiintoisilla sivuhahmoilla, joten kaavamaisuus ei puske läpi. Kartta on iso, maasto vaihtuvaa, ja luolastot keskenään hyvin erilaisia.
Pelattavuus on suurimmaksi osaksi ihan mallikkaalla tasolla. Taistelusysteemi ei tarjoa juuri mitään uutta, ja näin ollen siihen on melko helppo päästä kiinni. Osa taisteluista on oikeasti melko haastavia jo ihan kärkeen, mutta toteutus on ihan näppärä ja ainakaan systeemin ontuvuudesta ei ole kuolema kiinni, joten ihan onnistuneeksi arvioisin. Välillä kamerakulma on tosiaan vähän niin ja näin, mutta sen korjaaminen onnistuu kätevästi vetelemällä dodge rollia ympäriinsä.
Vaikkei Reckoning onnistu kaikissa asioissa yhtä hyvin kuin innoittajansa (esim. uudemmista Elder Scrollseista lainattu sneak-systeemi tuntuu vähän ontuvalta), tekee se kuitenkin kunniaa sekä itselleen että muille vastaaville lainailemalle onneksi niitä hyviä asioita. Ulkonäöllisellä puolella se on jopa muita vastaavia tietyissä paikoissa edellä hiukan sarjakuvamaisella otteellaan. Mikään ihan jumalaton hitti ei Reckoning varmaan ole enkä suosittele ensimmäiseksi peliksi tästä genrestä, mutta RPG-diggareille käypää valuuttaa. Menee välillä siitä mistä aita on matalin olemalla totaalisen ei-omaperäinen, mutta silti aika koukuttava. Jos tätä tahtia näitä sivutehtäviä tulee jatkossakin niin ainakin pelattavaa riittää pitkälle kevääseen.
edit: pari renegade-vastausta on ollut sen verran mahtavia, että vaikka paragonia tästä hahmosta teenkin (rotu on muuten Dokkalfar, joka on aika hämysti tarkoitettu jonkinlaiseksi rogue/maagi-yhdistelmäksi) on pariin pitänyt tarttua. Btw vaikka päähenkilö on "yllättävästi" ainoa, joka voi pelastaa koko maailman, kulutan aikani autellen kaiken maailman lusmuilijoita joilla ei ole halua/taitoa hoitaa omia asioitaan. Now where have I seen this before like... a hundred times?
Hyvää tekstiä jälleen. Kaipa tuon voisi sitten hankkia, kuullostaa ihan sellaiselta perus RPG:ltä. Eipä tässä oikeen muuta ihmeellistä ole tulossa, ennen ME3:sta.
On mutta periaatteesa se on perus careermode, jossa voit simuloida ottelusi. Junnujen scouttausta ja pelaajasiirrot ovat periaatteessa ainoat asiat jotka voidaan laskea manageri hommiksi.
Osta suosiolla Football Manager 12, jos haluat futismanageria pelailla. Toki täytyy ensin ostaa se uus läppäri

Joo, eli vähän samanlainen kuin änärin GM? Miten kauan toi carrer mode sitten kestää? Oon aikeissa ostaa Fifa 12.
Muistaakseni tuossa saa ainakin 20 kautta pelailla. Career modessa voit valita, ohjaatko pelkästään omaa pelaajaa, koko joukkuetta vai oletko ns. pelaajamanageri, joka ohjaa vain tiettyä pelaajaa, mutta voi tehdä pelaajasiirtoja jne. Career mode on loistava pelitila, jos haluat kehittää joukkuetta, ostaa pelaajia ja harjoitella pelaamista. Omasta mielestäni tuo peli toimii kuitenkin parhaiten netissä.
Esim. Ultimate team, PRO Clubs ja Head to head seasons ovat mitä parhaimpia pelimuotoja ja itse tulee noiden parissa pääasiassa pelailtua.
Ultimate teamissähän kerätään "pelikortteja", jotka ovat tiettyjä pelaajia, valmentajia jne. ja tietyn pelaajakortin omistamalla kyseinen pelaaja pelaa joukkueessasi otteluissa, joista saa rahaa menestyksen mukaan. Otteluita voi pelata onlinessa tai offlinessa ihan oman mieltymyksen ja taitojen mukaan. PRO Clubs -pelimuodossa ollaan netin välityksellä osa jotain joukkuetta muiden eri henkilöiden kanssa ja ohjataan vain omaa ukkelia otteluissa. Tuo on omasta mielestä paras pelimuoto, jos tykkää be a pro -meiningistä ja löytää mukavan peliporukan, jonka kanssa pelata.
Head to head seasons taas on nettipeli, jossa voi valita minkä tahansa joukkueen ja pelata 10 ottelun mittaisia kausia muita saman tason joukkueita vastaan. Aluksi aloitetaan 10 divarista ja tietyn pistemäärän saavuttamalla 10 ottelun sisällä nousee ylempään divariin ja jos taas ei saa tarpeeksi pisteitä, tippuu alempaan divariin. Tuossa on parasta se, että saa koko ajan (muutaman sarjanousun jälkeen) pelata suunnilleen oman tasoisia pelaajia vastaan ja jokaisessa ottelussa on panosta. Myöskin vastustajan joukkue on aina samantasoinen eli, jos valitset vaikka Suomen, niin vastaan ei tule Espanjoita tai Barcelonia vaan Suomen tasoisia joukkueita. Itselläni on nyt käynnissä 26. kausi ja tällä hetkellä oon toisiks korkeimmalla sarjatasolla, pari kertaa on 1-divarin mestaruuskin tullut voitettua.
Esim. Ultimate team, PRO Clubs ja Head to head seasons ovat mitä parhaimpia pelimuotoja ja itse tulee noiden parissa pääasiassa pelailtua.
Ultimate teamissähän kerätään "pelikortteja", jotka ovat tiettyjä pelaajia, valmentajia jne. ja tietyn pelaajakortin omistamalla kyseinen pelaaja pelaa joukkueessasi otteluissa, joista saa rahaa menestyksen mukaan. Otteluita voi pelata onlinessa tai offlinessa ihan oman mieltymyksen ja taitojen mukaan. PRO Clubs -pelimuodossa ollaan netin välityksellä osa jotain joukkuetta muiden eri henkilöiden kanssa ja ohjataan vain omaa ukkelia otteluissa. Tuo on omasta mielestä paras pelimuoto, jos tykkää be a pro -meiningistä ja löytää mukavan peliporukan, jonka kanssa pelata.
Head to head seasons taas on nettipeli, jossa voi valita minkä tahansa joukkueen ja pelata 10 ottelun mittaisia kausia muita saman tason joukkueita vastaan. Aluksi aloitetaan 10 divarista ja tietyn pistemäärän saavuttamalla 10 ottelun sisällä nousee ylempään divariin ja jos taas ei saa tarpeeksi pisteitä, tippuu alempaan divariin. Tuossa on parasta se, että saa koko ajan (muutaman sarjanousun jälkeen) pelata suunnilleen oman tasoisia pelaajia vastaan ja jokaisessa ottelussa on panosta. Myöskin vastustajan joukkue on aina samantasoinen eli, jos valitset vaikka Suomen, niin vastaan ei tule Espanjoita tai Barcelonia vaan Suomen tasoisia joukkueita. Itselläni on nyt käynnissä 26. kausi ja tällä hetkellä oon toisiks korkeimmalla sarjatasolla, pari kertaa on 1-divarin mestaruuskin tullut voitettua.
Hahha! On toi NHL09 peli kyllä realistinen, ei saa jäähyä mistään taklauksesta paitsi jos taklaa kiekotonta pelaajaa.. Ja koko pelin kruunaa saukkonen joka on yhtä pihalla ku iha oikeessa pelissä selostajana

Twoje ulubione wątki
Najnowsze posty