PowerPlay žurnalas

Lupailin MM-kisojen jälkeen kirjoittavani hieman pidemmän analyysin PP Magazineen Suomen joukkueen MM-hopeaan päättyneestä kaudesta, mutta armeijan aiheuttaman vähäisen vapaa-ajan takia juttu hieman venyi. Tässä se kuitenkin on.

Viime kauteen lähdettiin siitä tilanteesta, että Ossian oli hieman epäonnistenkin otteluiden jälkeen onnistunut pitämään Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Ossian oli ottanut joukkueeseen käytännössä vain sellaisia pelaajia, joiden uran pituus oli 5/6 ja 6/6, joten valituilla pelaajilla tulisi olemaan vielä useampi kausi joukkueessa ennen kuin uudet pelaajat ajavat ohi. Kemioiden takia ei viime kaudella ollut suuremmin järkeä peluuttaa harjoitusotteluissa muita kuin jo valmiiksi kemiaa omaavia pelaajia. Ossianin peluuttamista pelaajista vain pari jäi omalla kaudellani ilman peliaikaa eikä Ossianin valintojen ulkopuoleltakaan päässyt pelaamaan kuin 3-4 pelaajaa, joten Ossianin pelaajapolitiikka auttoi vahvasti viime kauden kisajoukkueen rakentamisessa.

Tavoite oli saada kisojen alkuun mennessä kemiat korkealle n. 35 pelaajalle, jotta kisojen alussa loukkaantumiset, matalat energiat tai karsintaottelut sotkisivat joukkueen suunnitelmia mahdollisimman vähän.

Ossianin kaudella ainakin omasta mielestäni suurin epäkohta oli kisojen alussa pelaajien matalat energiat ja energioiden maksimointiin panostin paljon vaatimalla MJ-pelaajilta mahdollisimman vähän kuluttavaa energiataktiikkaa. Lisäksi heti kauden alussa kerroin omistajille, minkälaisia taitojakaumia pelaajilta halusin. Oli lopulta erittäin hienoa nähdä, että suurin osa mj-pelaajien managereista oli erittäin valmiita auttamaan treenauksessa ja energiankäytössä, jotta oma pelaaja joukkueeseen pääsisi. Pelaajien omistajien apu oli varmasti suurin yksittäinen tekijä, joka johdatti joukkueen menestykseen viime kaudella. Tosin parin pelurin energiat laskivat jo runkosarjan aikana liian alas, mutta MM-kisojen alkaessa oli joukkueeseen ehdolla n. 30 pelaajaa korkeilla kemioilla ja energioilla.

Ennen MM-kisoja kävi myös erittäin hyvää tuuria. Noin kaksi kolmasosaa kisoihin valituista pelaajista tippui pudotuspeleistä heti ensimmäisellä kierroksella ja managerit olivat valmiita lepuuttamaan ja leirittämään pelaajiaan hieman merkityksettömämpien otteluiden ajan. Sarjakarsinnoista ei ollut Suomen joukkueelle lainkaan haittaa. Kaksi suomalaispelaajaa oli karsintoihin menossa, mutta kyseisten joukkueiden managerit olivat valmiita antamaan pelaajansa karsintojen ajaksi täysin maajoukkueen käyttöön. Myös loppuotteluihin päässeet joukkueet olivat valmiita säästelemään pelaajiaan MM-kisoihin ja taisi eräs Mestaruussarjan finaaliin päässyt joukkue lepuuttaa kolmannessa ja ratkaisevassa loppuottelussa omaa maajoukkuetähteään. Loukkaantumisetkaan eivät Suomen joukkuetta häirinneet, sillä vain yksi ominaisuuksiensa puolesta joukkueeseen kelpaava pelaaja aloitti kisat sairastuvalta eikä hänkään olisi terveenä pelaavaan kokoonpanoon mahtunut. Tuuria oli erityisesti maalivahtirintamalla, sillä kaikkien kolmen maalivahdin energiat olivat kisojen alussa reilusti yli 90.

Kaiken kaikkiaan kisoihin saatiin kaikki parhaat suomalaispelaajat, jotka tarjolla olivat. Harjoituskausi meni kuitenkin pelkästään kemioiden keräämiseen, joten toimivista ketjukoostumuksista ei ollut juuri mitään hajua kisojen alkaessa. Tällä kaudella Henrip:llä on todennäköisesti hieman paremmat mahdollisuudet ketjukoostumusten hiomiseen jo harjoituskaudella, sillä suurimmalla osalla Suomen pelaajista kemiat ovat jo kunnossa eikä kokoonpanoissa tarvitse sen takia hirveästi pelaajia kierrättää ja kokeiluille on aikaa. Viime kauden kisoissa toimivat ketjukoostumukset kuitenkin löytyivät melko helposti ennaltamäärättyjen erilaisten taitojakaumien ansiosta. Suomi ei kuitenkaan päässyt alku- ja jatkolohkossa helpolla vaan joutui molemmissa käyttämään yhden korkean intensiteetin. Onneksi energiat olivat sen verran korkealla, että intensiteetin nostoihin oli varaa. Kisojen loppua kohden taktiikat alkoivat myös osua kohdilleen ja sen ansioista pari ennakkoon kovempaa joukkuetta kaatui. Varsinkin Latvialta olisi ilman onnistunutta taktiikan valintaa tullut todennäköisesti tappio, mutta tuuri oli myös Suomen puolella loppuotteluun asti. Loppuottelussa sitä tuuria ei sitten enää ollutkaan ja kaikki varmaan muistavat, miten loppuottelu Tsekkejä vastaan päättyi, ensin vastustaja tasoitti viimeisellä minuutilla ja lopulta voitti ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Sen verran Tsekin kokoonpano oli kuitenkin Suomea tasokkaampi, että parempi joukkue tuon ottelun mielestäni voitti.

Tällä kaudella Suomen joukkueen runko mielestäni jo kauden alussa hyvin kasassa, eikä suurimmalle osalle pelaajista kemiaa tarvi juuri kerätä. Mielestäni nyt on hyvä aika aloittaa lupaavien nuorten pelaajien sisäänajo joukkueeseen. Kemiaa kertyy sitä vauhtia, että joukkueeseen nostetut uudet pelaajat saavat kemiansa kohdalleen vasta ensi kauden MM-kisoihin mennessä eli jokainen uusi peluri on 2 kauden projekti ennen kuin häntä voi MM-kisoissa peluuttaa. Onkin hieno nähdä, että muutama nuorempi pelaaja kuten Ossi Wuorenmaa, Rikhard Vainiopää, Saku Honkasalo ja Joel Söderlund ovat saaneet jo tällä kaudella harjoitusotteluissa vastuuta. Nuorempien pelaajien peluuttaminen vaatii kuitenkin maajoukkuevalmentajalta pelisilmää eikä 15-vuotiaita superlupauksia ole vielä mitään järkeä peluuttaa maajoukkueessa, sillä heillä menee monta kautta ennen kuin he pääsevät taidoissa nykyisten maajoukkuepelaajien tasolle. Pelaajien kehitystä täytyy osata ennakoida ja uran pituuden laskuihin sekä loukkaantumisiin täytyy varautua. Erittäin tärkeää on myös se, että yhteistyö managerien ja maajoukkueen päävalmentajan välillä toimii eikä haittaa ole siitäkään, jos uudet maajoukkueen luotsaajat pystyvät keskustelemaan vanhojen kanssa joukkueen parannuskohteista. Kovin moneen virheelliseen pelaajavalintaan ei ole varaa, mikäli joukkueen suorituskyky halutaan pitää korkealla.

Joukkueeseen mahtuu 50 pelaajaa, joista osa tulee jatkossakin olemaan sisään ajettavia "junioreita". Vaikka joukkueeseen mahtuukin monta pelaajaa, on silti pelaajavalinnoissa oltava erittäin huolellinen, jotta joukkueeseen ei tule useampia pelaajia, joiden energiat ovat kaudesta kauteen pilalla jo runkosarjan lopussa. Maajoukkueen kehittämisen kannalta on mielestäni tärkeää löytää ne menestyvät suomalaisjoukkueet, jotka ovat valmiita auttamaan maajoukkuetta omien huippupelaajiensa treenauksella ja energiankäytöllä. Varsinkin energiankäytön kannalta yhteistyö on tärkeää, sillä maajoukkue ei hyödy mitään pelaajasta, jonka energiat MM-kisojen alussa ovat 70:n lähettyvillä, vaikka pelaaja olisi kuinkan hyvä. Viime kaudella kisoihin valitun joukkueen energioiden keskiarvo kisojen ensimmäisenä päivänä oli 92,5. Jos samoihin lukemiin päästään tulevallakin kaudella, ollaan vahvoilla.

Tällä hetkellä Suomessa maajoukkuepelaajia on tasaisesti eri joukkueissa ja vain yhdellä joukkueella on 3 maajoukkuepelaajaa, muilla niitä on 2 tai vähemmän. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että kovin monet maajoukkuepelaajat eivät treenaa huippujoukkueiden tasokkaissa oheistiloissa, mutta toisaalta yhden joukkueen suuri energiankäyttö, esimerkiksi Mestareiden liigan tärkeissä loppuotteluissa ei vaikuta suuresti maajoukkueeseen. Viime kaudella pelaajien omistajat olivat erittäin valmiita auttamaan maajoukkuetta. Toivottavasti näin on myös tällä kaudella ja tulevina kausina.

Tämän kauden lopussa nähdään, miten henrip onnistuu pitämään pelaajien energiat korkealla, löytyvätkö toimivat ketjukoostumukset ja onko tuuri jälleen Suomen puolella. Toivottavasti Suomi taistelee jälleen kauden päätteeksi mitaleista!