マガジン

Jääkiekon NHL:n runkosarjassa pelasi kaudella 2009-2010 yhteensä 38 suomalaista, joista maalivahteja oli kahdeksan. Kauteen mahtui suomalaisten osalta suuria yllätyksiä, niin positiivisiä kuin negatiivisiä. Neljä suomalaista teki vähintään 50 pistettä, viisi suomalaista teki vähintään 20 maalia. Suomalaisista maalivahdeista neljä on joukkueensa ykkösmaalivahteja. Suomalaiset tulevat saamaan varsin todennäköisesti myös palkintoja kauden päätteeksi.

NHL:n niin sanotuista viidestä suomalaisjoukkueista tässä osassa käsitellään kaksi, Calgary Flames sekä Carolina Hurricanes. Muut joukkueet ovat Minnesota Wild, Philadelphia Flyers sekä Phoenix Coyotes.

Anaheim Ducks (Läntinen konferenssi, 11.):

Kaksikko Saku Koivu ja Teemu Selänne tehtailivat yhteensä Ducksille tasan 100 pistettä. Koivu teki 19+33=52 pelaten 71 ottelua (0,73 pistettä ottelua kohden), Selänne taas 54 ottelussa tehot 27+21=48 (0,92 pistettä ottelua kohden). Selänteen kautta häiritsi pahat loukkaantumiset, joiden takia hän joutui pelamaan kokomaski päässään Olympialaisissa. 39-vuotias Selänne jaksoi kuitenkin painaa kauden hienosti, melkein piste ottelua kohden on loistava saavutus. Selänne ohitti Jari Kurrin ennätyksen ja nousi eniten maaleja tehneeksi suomalaiseksi NHL:ssä. Nykyisistä NHL -pelaajista Selänne on tehnyt eniten maaleja, toisena oleva Bostonin Mike Recchi on tehnyt 43 maalia vähemmän. Teki kaudella toiseksi eniten maaleja suomalaisista, ja pisteitäkin viidenneksi eniten.

Saku Koivu pelasi myös hyvän kauden, tehot pysyivät samalla tasolla kuin Montrealissa. Koivu jäi vain kolmen pisteen päähän 700:sta pisteestä. Koivu teki myös uuden +/- ennätyksensä, +14. Lisäksi Koivu teki kuusi voittomaalia, joka on myös hänen henkilökohtainen ennätys. Koivu ylsi myös kolmanteen henkilökohtaiseen ennätykseen, kun hänen laukaisuprosentti oli 15,3%, entinen ennätys oli kaudelta 2000-01, tasan 15%. Suomalaisten pistepörssin kolmas.

Selänne ja Koivu olisivat olleet ansaitusti pudotuspeleissä, mutta Ducks jäi Lännessä sijalle 11, kuuden pisteen päähän pudotuspeleistä. Ducks teki seitsemänneksi eniten maaleja, mutta puolustuspää oli ongelmissa, sillä omissa soi yhdeksänneksi eniten.

Boston Bruins (Itäinen konferenssi, kuudes):

Kauden tulokas olisi tällä kaudella suomalainen? Tuukka Rask syrjäytti upeasti viime kauden parhaan torjujan Tim Thomasin, ja kannattelee Bruinssia nyt myös pudotuspeleissä. Kahdella edellisellä kaudella yhteensä viisi ottelua - nyt 45! Raskin kausi on suomalaisten kannalta upea menestystarina: torjuntaprosentti reilut 93, päästettyjä maaleja 1,97 per ottelu. Kannattaa seurata tapahtumia 19. huhtikuuta (Vezina -ehdokkaat nimetään eli paras maalivahti) 22. huhtikuuta (Calder Memorial Trophy -ehdokkaat nimetään eli paras tulokas). Runkosarjassa Raskin päästettyjen maalien keskiarvo oli paras, toisena olleella Ryan Millerilla lukema oli 2,22. Myös Raskin torjuntaprosentti oli runkosarjan paras.

Suomalaisille Calder on harvinainen palkinto: vain vuosina 1949 (Pentti Lund) ja 1993 (Teemu Selänne) on suomalainen voittanut palkinnon. Viimeisen maalivahti, joka voitti palkinnon, oli viime kaudella Steve Mason. Miikka Kiprusoff on ainoa suomalainen Vezinan voittaja (2006). Raskilla on mahdollisuudet molempiin. Bruinsissa pelasi yhden ottelun myös Mikko Lehtonen.

Buffalo Sabres (Itäinen konferenssi, kolmas):

Buffalon luottopakkeihin kuuluva Toni Lydman palasi varsin mallikkaan kauden. Lydman teki 20 tehopistettä, kun Sabresissa Lydman on tehnyt keskimäärin kaudessa 21 pistettä. Pelejä tuli täyteen mallikas 600 (nyt 660), ja pisteitäkin on NHL-uralla jo 198. Kausia Lydmanillakin on edessä, ikää vasta 32-vuotta. Lydman sai tililleen myös yhden voittomaalin (tehot 4+16), joka oli koko hänen uransa kolmas. Rangaistusminuutit olivat vähäiset, vain 30 minuuttia. Peruskausi pelaamista Lydmanilta, tulee pelamaan myös pudotuspeleleissä. Runkosarjan neljänneksi tehokkain suomalais-puolustaja.

Calgary Flames (Läntinen konferenssi, kymmenes):

Tässä osiossa mainitaan vain Miikka Kiprusoff, Vesa Toskala sekä Niklas Hagman. Tosin galcarylaisten lehtien mukaan itse Päällikkö, Olli Jokinen, olisi koko Calgaryn fiaskon takana. Mestarikanditaatti jäi tylysti ulos pudotuspeleistä.

Jos Calgaryssä pohditaans syitä, miksi haave Stanley Cupista kuoli jo runkosarjaan, on turha syyttää maalivahtia. Miikka Kiprusoff pelasi taas hyvän kauden, 73 ottelua prosentilla 92,0 ja päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,31. Silti voittojen määrä jäi 35:een, kymmenen vähämmen kuin viime kaudella. Kipper on kuitenkin hyvä ja voittava maalivahti. Liigassa ainoastaan Newe Jerseyn Martin Brodeur pelasi enemmän otteluita. Kesken kauden Anaheimin kautta Torontosta tullut Vesa Toskalan kausi oli vaikea: jokainen virhe oli etusivunen uutinen Torontossa, ja jäikin lopultaa lellikin, Jonas Gustavssonin varjoon. Toskalan ongelmaksi muodostuikin pelien vähyys: Torontossa 26, Anaheimissa nolla ja Calgaryssakin vain kuusi. Kauden yksi suomalaispettymys. Mielenkiintoista on se, että Toskalan torjuntaprosentti (88,0) oli koko NHL:n huonoin yli 25 ottelua pelanneista.

Jos Toskala oli pettymys, Pikku Hakki eli Niklas Hagman oli sitten jotain muuta. Tosin tehot putosivat Calgaryssa (Torontossa 0,60 kun Calgaryssa 0,41 pistettä per peli), mutta tehopisteet 25+19 ovat silti loistavat, ja ne ovatkin 30-vuotiaan laiturin ennätyspisteet. Oli suomalaisten maalipörssin kolmas ja pistepörssinkin seitsemäs. Positiivinen suomalaisyllättäjä.

Carolina Hurricanes (Itäinen konferenssi, 11.):

Voiko herraa nimeltä Jussi Jokinen ylistää liikaa? Pelasi yhtä ottelua vajaat täyden kauden, tehoilla 30+35. Suomalaisten pistepörssin toinen ja maalipörssin ykkönen. Nousi suureen kohuun jäätyään ilman Olympia -passia; valintaa ihmettilivät myös muun muassa Hurricanes kapteeni Eric Staal ja valmentaja Paul Maurice. Osoitti kyllä jo viime kauden pudotuspeleissä arvonsa Carolinalle, mutta pelasi nyt uskomattoman kauden. Kauden parhaita suomalaisista.

Tuomo Ruutu ja Joni Pitkänen pelasivat myös hienosti, Ruutu sai myös tempuillaan paltatilaa Amerikassa. Ruutu kärsi loukkaantumisista, pelaten vain 54 ottelua, tehden silti tehot 14+21. Ehjällä kaudella olisi mahdollisuudet olleet viime kauden pisteisiin (26+28=54). Kausi oli kuitenkin osoitus 27-vuotiaan keskushyökkääjän talentista. Pitkänen oli tehokkain suomalais-puolustaja liigassa, tehden peräti 46 pistettä (6+40). Takaisin maanpinnalle palauttaa kuitenkin +/- lukema: -11. Koko liigassa 13. tehokkain puolustaja, tehopisteet olivat myös oma henkilökohtainen ennätys (tosin 05-06 Philadelppiasssa samat tehot, pelaten kuitenkin vain 58 ottelua, tällä kaudella otteluita 71). Myös 72 rangaistusminuuttia oli liikaa, jopa enemmän kuin Ruudulla, jolla rangaistuksia oli vain 50 minuuttia. Oskar Osala pelasi yhden ottelun Carolinassa.

Chicago Blackhawks (Läntinen konferenssi, toinen):

Hieno kausi Chicagolta, jonka ongelmat ovat valitettavasti maalivahtipelissä: Christobal Huet joutui luopumaan selvästi ykkösmaalivahdin paikasta, ja taistelemaan siitä tosissaan Antti Niemen kanssa. Niemi on myös hyvä ehdokas kauden tulokkaaksi: 39:ssä ottelussa 26 voittoa (66,7%) ja peräti seitsemän nollapeliä. Tuo luku liigassa kolmanneksi eniten (samaan on pystynyt myös neljä muuta veskaria, mutta Niemellä vähiten otteluita). Torjuntaprosentti ei ollut paras mahdollinnen, 91,2, mutta voitti Huen (vain 89,5). Toimii pudotuspeleissä Chicagon maalissa.

Dallas Stars (Läntinen konferenssi, 12.):

Ikämies Jere Lehtisen tehokäyrä näyttää valittevasti alaspäin. Lehtisen tehot ovat laskeneet kaudesta 2005-2006, eikä 36-vuotiaan Lehtisen paikatkaan ole enään niin loistokunnossa. Pitää paikkanssa NHL:ssä vain hienolla pelinluvulla, eikä laukauskaan oli niitä huonoinpia. Mutta onko Dallasilla käyttäö Lehtiselle, kun pisteitäkin tuli vain 4+13. Mielenkiintoista on se, löytääkö Dallas roolia Lehtiselle - tai edes joku muu seura.

Maalivahti Kari Lehtonen kärsi pahasta loukkaantumisesta, ja oli pelikunnossa vasta aivan kauden lopussa. Kuntouduttuaan Atlanta kauppasi heti Lehtosen Dallasiin, jossa Lehtonen ehti pelata 12 ottelua lukemin 91,1% ja 2,81. 52 ottelua pelannut Marty Turcon vastaavat lukemat olivat 91,3% sekä 2,72. Turcoon verrattuna Lehtonen pelasi hyvin, mutta varsin vähän. Toivottavasti ensi kaudella avautuisi enemmän mahdollisuuksi, ikääkin vasta 26-vuotta. Dallasissa pelasi yhden ottelun ilman tilastomerkintöjä Perttu Lindgren.