מגזין פאוורפליי

Kuten tiedämme, PPM:n nuoret koripallopelaajat voivat kasvaa pituutta, mikä hankaloittaa erityisesti nuorimpien pelaajien harjoitteluohjelmien laatimista. Jokaiselle pelipaikalle on suositeltu pituus, jota noudattamalla voi parantaa pelaajan tehokkuutta otteluissa. Suositellun pituuden ylä- ja ala-arvojen välinen erotus on jokaisella pelipaikalla 15 senttimetriä. 185-215-senttisillä pelaajilla on kaikilla vähintään kaksi pelipaikkaa, joihin heitä pituutensa puolesta voidaan suositella. Tasan 190-, 200- ja 205-senttisillä pelaajilla näitä pelipaikkoja on jopa kolme. Pelinkehittäjät ovat paljastaneet foorumeilla, että suositelluista pituusrajoista poikkeavat pelaajat saavat taitoihinsa rangaistuksen otteluissa ja rangaistus on sitä suurempi, mitä enemmän pelaaja poikkeaa pituusrajoista. Liian lyhyillä pelaajilla rangaistus on suurempi kuin liian pitkillä pelaajilla. Oppaan mukaan pitkillä pelaajilla on etulyöntiasema korin lähellä. Etulyöntiaseman suuruutta tai rajoista poikkeavan pelaajan saamasta rangaistuksesta ei kuitenkaan ole saatavilla tarkempaa tietoa.

Kuinka nopeasti pelaajat kasvavat?

Pelaajat kasvavat tasaista vauhtia. Mikäli tietyllä pelaajalla meni edellisellä kerralla pituuden kasvamiseen 15 päivää, on erittäin todennäköistä että myös seuraava lisäsentti karttuu 15 päivän päästä edellisestä pituuden kasvusta. Toisinaan pituuden kasvuun voi kuitenkin mennä vuorokausi enemmän tai vähemmän aikaa. Omassa joukkueessani pelaajat ovat saaneet lisäsenttejä 8-22 päivän välein riippuen pelaajasta. Tämä tarkoittaa 3-9 senttimetrin pituuden kasvua kaudessa.

Milloin pelaajien kasvu loppuu?

Pelaajien pituuden kasvun loppuminen on yksilöllistä. Toiset lopettavat kasvamisen jo täytettyään 18 vuotta, kun taas toiset kasvavat vielä 20-vuotiaina. Pelaajien kasvu voi myös loppua kesken kauden.

Kuinka ennakoida pituuden kasvua?

Pääsääntöisesti pelaajat kasvavat uransa aikana 10-25 senttiä riippuen pelaajan nostoajankohdasta, kasvunopeudesta ja kasvun kestosta. Kun pelaaja on ollut jo hetken joukkueessa, pystytään pelaajan kasvua ennakoimaan jo paremmin. Kasvunopeuden saa selville, kun pelaaja on saanut aloituspituudestaan 2 senttiä lisää, sillä tällöin voidaan laskea tarkasti yhden senttimetrin kasvuun kuluva aika. Jos oletetaan, että pelaaja lopettaa kasvamisen aikaisintaan täyttäessään 18 vuotta ja tuohon on aikaa esimerkiksi 180 päivää kasvunopeuden ollessa 1 sentti 18 päivässä, tulee pelaaja kasvamaan vähintään 10 senttiä ennen kuin lopettaa kasvamisen. Tämän jälkeen on mahdollista, että pelaaja kasvaa vielä 3 kauden ajan, jolloin lisäsenttejä voisi kertyä maksimissaan 210/18 = 12 senttiä. Tässä tapauksessa pelaajan kokonaiskasvuksi voisi arvioida 10-22 senttiä.

Omien kokemusteni mukaan pituuden kasvu kuitenkin loppuu useammin pelaajan ollessa lähempänä 18 ikävuotta, joten pituuden kasvun voisi olettaa olevan lähempänä 10 senttiä. Itse olen lähtenyt liikkeelle siitä olettamuksesta, että pelaajan kasvu päättyy keskimäärin tämän täyttäessä 19 vuotta ja tällä arviolla lasketut arviot ovat lopulta olleet todella lähellä toteutuneita pituuden kasvun arvoja.

Voiko draftissa ilmoitetusta pelaajan pelipaikasta päätellä pelaajan kasvua?

Draftissa ilmoitettu pelaajan pelipaikka ei vaikuta siihen, kuinka paljon pelaaja uransa alkuvaiheessa kasvaa. Esimerkiksi ensimmäisen ja toisen kauden aikana Suomen 1- ja 2-divareissa nostetuista sentteriksi ilmoitetuista pelaajista vain 50 % kasvoi lopulta yli 205 senttiä pitkiksi, mikä on sentterin suositeltu vähimmäispituus. Toisaalta pelintekijöiksi ilmoitetuista pelaajista noin 50 % kasvoi yli 190 senttiä pitkiksi. Pääsääntöisesti draftissa pelaajalle ilmoitettu pelipaikka ei kuitenkaan ole aivan täysin riippumaton pelaajan pituudesta. Tämän kauden alussa nostettujen "senttereiden" keskipituus on n. 189 senttimetriä, kun "pelintekijöillä" vastaava pituus on vain 170 senttiä. Nyt jo yli 20-vuotiaiksi ikääntyneillä ensimmäisen ja toisen kauden nostoilla vastaavat keskipituudet ovat 204 ja 190 senttiä.

Kuinka yleisiä yli 215-senttiset pelaajat ovat?

Jos jätetään laskuista pelin alussa joukkueisiin luodut pelaajat, ovat vähintään 215 senttiä pitkät pelaajat todella harvinaisia. Esimerkiksi Maailman 100 parhaan 21-vuotiaan joukossa on vain yksi vähintään 215-senttinen pelaaja ja 100 parhaan 20-vuotiaan joukossa heitä ei ole yhtään.

Pelaajista n. 84 % kasvaa 185-210 senttiä pitkiksi, n. 4 % vähintään 211-senttisiksi ja loput eli n. 12 % jäävät 175-184 senttiä pitkiksi. Kaikki pituudet 185 ja 210 sentin välillä ovat suunnilleen yhtä yleisiä, mutta mitä kauemmaksi tältä väliltä mennään, sitä harvinaisempi tietty pituus on. 220-senttiset pelaajat ovat kaikista harvinaisimpia ja heitä on korkeintaan yksi tuhannesta kasvupyrähdyksensä suorittaneesta pelaajasta.

-          Sentterin vähimmäispituuden saavuttaa noin 25 % pelaajista

-          Ison laitahyökkääjän n. 40 %

-          Pienen laitahyökkääjän n. 70 %

-          Heittävän takamiehen n. 88 % ja

-          Pelintekijän 100 %.

Kun otetaan huomioon myös suositellut maksimipituudet, soveltuu kaikista kasvunsa lopettaneista pelaajista pituutensa puolesta:

-          Senttereiksi n. 25 %,

-          Isoiksi laitahyökkääjiksi n. 40 %,

-          Pieniksi laitahyökkääjiksi n. 45 %,

-          Heittäviksi takamiehiksi n. 50 % ja

-          Pelintekijöiksi n. 33 %

Mille pelipaikalle tietyn mittainen 15-vuotias pelaaja kannattaa treenata?

Akatemiasta nousseen 15-vuotiaan pelipaikan valinnassa kannattaa ottaa huomioon ensisijaisesti 4 tekijää:

-          Pelaajan pituus nyt

-          Pelaajan pituus tulevaisuudessa

-          Pelaajan lahjakkuudet

-          Joukkueen muiden pelaajien pelipaikat

PPM:n Suomen IRC-kanavalla olen törmännyt kahden eri koulukunnan edustajiin. Ensimmäinen koulukunta treenaa pelaajaa aluksi nykyisen pituutensa mukaiselle pelipaikalle ja muuttaa pelaajan pelipaikkaa tämän kasvaessa. Toisen koulukunnan edustajat taas päättävät heti, mille pelipaikalle pelaajan haluavat ja asettavat harjoittelun kyseiselle pelipaikalle soveltuvaan taitojakaumaan, vaikka pelaajan pituus ei olisikaan vielä saavuttanut kyseisen pelipaikan ohjearvoja.

Kummassakin tavassa on omat etunsa ja haittansa. Ensimmäistä tapaa hyödyntäen pelaajasta pystytään jo nuorena saamaan mahdollisimman paljon irti otteluissa, mutta toisaalta pelaajalle saattaa tulla treenanneeksi liikaa taitoja, joita tämä ei enää myöhemmin tarvitse. Esimerkiksi 192-senttinen pelaaja sopii pituutensa puolesta hyvin heittäväksi takamieheksi, mutta jos häntä aiotaan myöhemmin käyttää sentterinä, tulee helposti treenanneeksi syöttöä ja tekniikkaa enemmän kuin mitä sentteri tulee pitkään aikaan tarvitsemaan.

Toisessa tavassa taas pelaajaa ei oikein voida hyödyntää ennen kuin hän on kasvanut lähelle pelipaikkansa edellyttämää pituutta. Toisaalta peli on tällä hetkellä jo edennyt niin pitkälle, etteivät nuorimmat pelaajat useinkaan ole taitojensa puolesta riittävän hyviä kentälle laitettavaksi ja tällöin on usein täysin perusteltua treenata lahjakas pelaaja suoraan halutulle pelipaikalle ja laittaa tämä vasta myöhemmin pelaavaan kokoonpanoon.

Koska yli 80 % pelaajista soveltuu kasvuvaiheen jälkeen pituutensa puolesta useammalle kuin yhdelle pelipaikalle, on pituusennusteen tekemisen jälkeen järkevää tutkia, miten lahjakkuudet soveltuvat eri pelipaikoille. Lahjakkuudet korreloivat huomattavasti pelaajan pituuden kanssa, joten on harvinaista, että pituutensa takia pelintekijäksi jääneellä pelaajalla olisi sentteriksi soveltuvat lahjakkuudet tai päinvastoin. On kuitenkin täysin mahdollista, että esimerkiksi 200-senttinen pelaaja olisi lahjakkuuksiensa puolesta parhaimmillaan pelintekijänä tai sentterinä. Itse asiassa jompikumpi mainituista vaihtoehdoista on jopa todennäköinen, sillä kaikki pelaajat tarvitsevat kaikkia taitoja ja mikäli jonkin yksittäisen taidon lahjakkuus on muita taitoja selvästi parempi tai huonompi, kallistavat lahjakkuudet selvästi jompaankumpaan ääripäähän: sentteriksi tai pelintekijäksi. 200-senttisen pelaajan esimerkkitapauksessa tilannetta voi hyödyntää tekemällä pelaajasta heittävän takamiehen, jos esimerkiksi hyppäämisen lahjakkuus on muita selvästi alhaisempi. Jos hyppäämisen lahjakkuus taas on korkeampi, soveltuu pelaaja paremmin isoksi laitahyökkääjäksi. Mikäli lahjakkuudet eivät suosi selvästi mitään pelipaikkaa, voi olla järkevintä tehdä pelaajasta pieni laitahyökkääjä.

Pelipaikan valinnassa kannattaa ehdottomasti myös ottaa huomioon, mitä paikkoja muut joukkueen pelaajat, erityisesti avainpelaajat, pelaavat. Jos PPM-jumalat ovat suoneet kaksi 215-senttistä KO 500 sentteriä ja kaksi 205-senttistä KO 400 isoa laitahyökkääjää, on usein järkevää muuttaa toinen senttereistä laitahyökkääjäksi ja toinen laitahyökkääjistä sentteriksi. Tällöin KO 500 pelaajille pystytään antamaan enemmän peliaikaa ja joukkueen kokonaistulos paranee. Itse esimerkiksi peluutin 182-senttistä maajoukkuepelaajaani pitkään heittävänä takamiehenä, koska kolmanneksi paras pelaajani oli 177-senttinen pelintekijä.