PowerPlay Magazin

Kylmässä Tampereen illassa valmistautuu toimittaja haastatteluun. Pienessä kulmakuppilassa terästetty kahvi maistuu ja tuntuu hyvälle. Ajallaa paikalleen saapu arvostettu jääkiekkomanageri, Tampereen jalokivi, urosten uro, Antsa. Taskumatti kiertää salakavalasti kahvikupista toiseen, alkuhöpöttelyjen jälkeen ollaan valmiit puhumaan asiaakin.

Viime kaudella Antsan johdettavana oli Suomen jääkiekkomaajoukkue. Kallesin työllä takaisin pääsarjaan noussut leijonalauma oli nälissään, kuten myös kiekkokansa. Liikaa vaatinut kansa joutui pettymään, kun tuloksena olikin "vain" säilyminen A-sarjassa. Kovat odotukset ja useat tiukat häviöt saivat kansan kritiikin valloilleen. Miten kauteen ja kritiikkiin entinen maajoukkueen päävalmentaja suhtautui, saatte kuulla seuraavana.

Yhteenvetona: kuinka paljon Suomi jäi ennen kautta asetuista tavoitteistaan ja miksi? 

 – Tavoitteita oli monia, niin tuloksellisia kuin joukkueen rakentamiseenkin liittyviä. Tuloksellisesti tavoite oli päästä vähintään alkusarjasta jatkoon, mutta huono tuuri ratkaisi kohtalon. Slovenia otti yllätysvoiton Tšekistä ja Sloveniaa vastaan olisi tarvittu vähintään 3 maalin voittoa. Vaikka olimmekin selvästi niskanpäällä, niin kolmen maalin voitto jäi vain haaveeksi. Tšekkiä ja Unkaria vastaan ottelut olivat tasaisia, mutta vastustaja iski tehokkaammin laukauksista maaleja. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä otteluraporteista, taitojakaumissta jne. mutta oma mielipiteeni on se, että huono tuuri kävi kolmessa perättäisessä ottelussa. Lopullinen sijoitus oli 13. ja tavoite oli olla vähintään 12. joten kyllähän tuosta hieman jäätiin, tosin aika niukasti.

Joukkuetta rakentaessa tavoite oli valita tulevaa kautta silmällä pitäen parhaat mahdolliset pelaajat ja kehittää pelaajien kemioita niin, että jokaiselle pelipaikalle olisi kokoonpanon pelaajien lisäksi kaksi täysillä kemioilla olevaa varamiestä, ja että seuraavaa kautta varten tuleville uusille pelaajille saadaan kemian keräys alkuun. Uuden energiamuutoksen takia joukkueesta lähti monta pelaajaa ja tilalle tuli uusia, minkä takia kemiaa ei ihan kaikille halutuille pelaajille pystytty keräämään. MM-kisoihin myös parin uuden vahvistuksen kemiat saatiiin kuitenkin kuntoon ja väittäisin, että ehkä yhtä poikkeusta lukuunottamatta alkavan kauden MM-kisoissa pelaavien pelaajien kemiat ovat nyt jo maksimissa tai ainakin lähellä sitä.

MM-kisat olivat luonnollisesti pettymys, vaikka vältettiin putoaminen. Epäonnistumisien sijaan keskitytään onnistumisiin: mikä onnistui ja miten se vaikutti joukkueen ja valmentajan moraaliin ja pelisuorituksiin?

 – Karsintasarja onnistui hyvin, hallitsimme jokaista ottelua ja voitimmekin jokaisen. Käytimme hyväksemme neljän ketjun peluutusta ja jokaista joukkueeseen valituista 28 pelaajasta ainakin 2 ottelussa ja loppua kohden se osoittautui tehokkaaksi. Olisin halunnut jatkaa vielä toisenkin kauden maajoukkueen peräsimessä, mutta Kalles valittiin uudeksi valmentajaksi ja toivonkin hänen onnistuvan paremmin tulevissa MM-kisoissa.

Kisoista vielä: ketkä olivat kisojen suurimmat onnistujat joukkueessamme?

 – Eipä tuolla kukaan suuremmin onnistunut. Juha Puranen oli joukkueen paras pistemies tehoilla 3+1, mutta nuokin tehot tulivat kaikki päätösottelussa Belgiaa vastaan. Tehot tulivat loppujen lopuksi aika tasaiselta rintamalta.

Miten apuvalmentajan rooli poikkeaa harjoituskauden ja MM-kisojen välillä?

 – MM-kisoissa pohditaan enemmän taktisia päätöksiä ja niissä käytin mielelläni myös jonkun muun näkemyksiä hyödykseni. Harkkakausi oli enemmän Excelin täyttämistä ja päivittämistä, tosin päivitettiin sitä myös kisojenkin aikana.

Olet saanut paljonkin kritiikkiä viime aikoina, juurikin MM-kisojen vuoksi. Miten olet suhtaunut "kansan huutoihin"?

 – Suurin osa kritiikistä koski lähinnä vain tulosten huonoutta eikä juuri kukaan arvostellut tekemiäni päätöksiä, joten aika tyynesti tuon sai ottaa varsinkin, kun itse oli tarkkaan miettinyt omat valintansa. Aika monelle tuntui riittävän, kun perusteli omat päätöksensä.

Kuinka paljon maajoukkueen johtaminen vie aikaa pois seurajoukkueen johtamisesta?

 – Ei käytännössä yhtään, maajoukkueessa ensimmäinen viikko menee pelaajien etsimiseen, mutta senkin homman saa hoidettua muutamassa tunnissa, eikä tuona aikana seurajoukkueelle tarvitse tehdä juuri muuta kuin valita taktiikat. MM-kisojen aikana seurajoukkueella on vain harjoitusotteluita, jolloin seurajoukkueen voi jättää lähes kokonaan huomioimatta. Näiden välillä tarvitsee vikoittain käyttää maajoukkueeseen aikaa ehkä noin tunnin keskimäärin, joten eipä tuo aivan hirveen vaativaa ole. Kun on yhden pestin hoitanut jo aikaisemmin, niin aikalailla rutiinilla maajoukkue hoituu.

Miten arvioisit omaa kauttasi kaikin puolin?

 – Seurajoukkueella pokaalit jäivät saamatta, mutta kokonaisuus nousi yli 70 pisteellä edellisestä kaudesta ja pääsimme Cup-voittajien Cupiin, joten kausi meni ihan hyvin, vaikka parempaankin olisi ollut aineksia. Maajoukkueen lopullinen sijoitus oli toki pettymys, mutta muuten kausi oli mielestäni melko onnistunut ja saimme vietyä joukkuetta pelaajiston suhteen selvästi eteenpäin.

Ja lopuksi, mitkä ovat seurajoukkueesi tavoitteet tälle kaudelle?

 – Koitetaan vähintäänkin päästä Mestareiden liigan eli sijoittua Mestaruussarjassa 3 parhaan joukkoon.

Näin poistui Tampereen hämärtävään iltaan tuo manageri. Itse toimittaja lähti hieman hoiperrellen kohti rautatieasemaa, päämääränään pääkaupunki Turku. Seuraamme jatkossa varmasti Kallesin otteita maajoukkueessa sekä joukkueitamme kansainvälisillä kentillä.