PowerPlay Magazin

Suomen viime kauden jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Kalles kertoo perinteisessä jälkihaastattelussa hieman taktisista asioista, viime kaudesta ja maajoukkueen tulevaisuudesta.

Millä tavalla rakennat ketjut otteluun?
Pyrin rakentamaan kovan ykkösen ja kakkosen. Kolmos- ja neloskenttään isketään perusvarmoja pelaajia. Pidän kokemusta tärkeänä varsinkin, jos taktiikkana on peluuttaa ykkös- ja kakkoskenttää paljon läpi ottelun.

Kärkiketjujen hyökkääjiltä toivon kovaa laukausta ja sentteriltä/pakeilta kovaa syöttöä. Laukauskaan ei puolustajilla ole pahitteeksi, mutta pidän syöttöä huomattavasti tärkeämpänä. Kovalla syötöllä taataan laadukas tarjoilu, josta on helppo siirtää kiekko tyhjään maaliin.

Jos unohdetaan lahjakkuus, suositko vain yhtä tiettyä taitojakaumaa vai onko sinulla useampia hyväksi nähtyjä, esimerkiksi peliä rakentava ja maaleja tekevä sentteri? Eli tarkoittaako pelaajien roolitus vain lahjakkuuden huomiointia taitojakaumassa?
Pyrin roolittamaan pelaajia parhaani mukaan. Kovalla syötöllä varustettu sentteri ja hieman enemmän laukaukseen painotettu sentteri. Samanlaisia pelaajia pyrin tekemään jokaiselle paikalle. Peruspuolustaja (syöttö-tekniikka-aggressiivisuus melkein samassa), kiekollinen pakki (kova syöttö plus mahd. laukausta paljon.

En huomioi kovinkaan paljon lahjakkuutta, toki huonolahjaiset eivät tule pääsemään joukkueeseen, teen jokaiselle pelaajalle ensin alustavan treenisuunnitelman. Siihen toki otan huomioon myös lahjakkuudet, mutta en katso pelkästään lahjoja, vaan pelaaja treenataan haluttuun muottiin ja rooliin.

Millaista taitojakaumaa suosit ylivoimapakilla, jolla on mainitsemasi korkea laukomistaito?
Ylivoimapakilla ei välttämättä tarvitse olla korkea laukomistaito. Riippuu pitkälti ylivoimataktiikasta. Pyrin ottamaan kovimmat syötöt omaavat pakit ylivoimiin, laukaus on vain plussaa. Syöttö vähintään 65% päätaidosta.

Mutta jos ylivoimataktiikkasi vaatii, että puolustajalla on kova laukaus?
Silloin laukauksen on oltava yli 100.

Entä hyökkäys, kuinka paljon tällainen puolustaja tarvitsee sitä?
En koe hyökkäystä tärkeäksi puolustajalle.

Hyökkäys on kuitenkin yhdessä syötön kanssa se taito, joka määrittää puolustajien kykyä toimia hyökkäysalueella. Miksi hyökkäävät puolustajat eivät siis tarvitse hyökkäystä?
Koska en ole löytänyt/kukaan todistanut sitä faktaa että hyökkäyksestä on puolustajalle apua.

Mutta näin oppaassa sanotaan. Onko siellä väärää tietoa?
En väitä, että siellä on väärää tietoa, mutta joka pelaajalla on valmiina jonkin verran hyökkäystä, ja se mielestäni on riittävä.

Miten rakennat ylivoimakentälliset? Kerro suosimistasi koostumuksista.
Alan rakentamaan ylivoimakentällisiä taktiikan mukaan. Viime kaudella käytimme paljon sateenvarjotaktiikkaa, jossa viivalla olivat kovimman syötön omaavat pakit. Sentterinä toimii kovimman syötön omaava sentteri ja laidoilla kovimman laukauksen sekä tekniikan omaavat sopivassa suhteessa. Laukomista käytettiin turnauksen edetessä, jolloin siirrettiin viivaan hyvän laukauksen omaavat pakit, sentteriksi jälleen hyvän syötön omaava pelaaja, mutta laitureiksi kovimman tekniikan ja aggressiivisuuden omaavat laiturit.

Millä periaatteella valitset alivoimapelaajat?
Puolustajiksi pyrin ottamaan kovimman tekniikan ja aggressiivisuuden omaavat pakit. Syöttöä en pidä alivoimalla tärkeänä, vaan jätetään kylmästi ns. ykköspakki pois alivoimasta ja isketään kovin peruspuolustaja tilalle. Sentteriksi ja laituriksi myös kovimman tekniikan omaavat pelaajat ja laiturilla on myös hyvä olla korkea aggressiivisuus.

Aggressiivisuus parantaa sentterin puolustustaitoa yhdessä tekniikan kanssa, kun taas syötöllä ei ole suoraa vaikutusta puolustukseen. Miksi näet paremmaksi peluuttaa sentteriä ja laituria kahden laiturin sijaan? Entä kuinka tärkeänä näet hyökkääjien puolustustaidon?
Koska olen havainnut sen toimivaksi tavaksi. Aggressiivisuus ei suoranaisesti paranna sentterin puolustustaitoa. Laituri ei osaa yleensä pelata sentterinä, siinä suurin syy. Toki esim Timo Rasinperä on loistava alivoimapelaaja johtuen siitä, että hänet on treenattu sentteriksi, mutta aggressiivisuus on myös yli 100. Tällaisia pelaajia kannattaa tietenkin käyttää alivoimalla.

Onko yli- ja alivoimataktiikoilla vastataktiikat, kuten tasakentällisin pelattaessa?
On. Oppaasta saa jo aika hyvin selville.

Mikä taktiikka toimii mitäkin vastaan?
Salaista tietoa. Kuten sanoin, jos joku haluaa perehtyä, niin oppaasta ja kansainvälisiltä foorumeilta saa ihan hyvin tietoa.

Millaisia asioita otat huomioon ketjujen määrää ja jääaikaa valittaessa?
Ensinnäkin vastustajan tason. Jos on tasainen ottelu tulossa, taktiset taidot ratkaisevat usein ottelun lopputuloksen. Jos puhutaan MM-kisoista tai seurajoukkueen pudotuspeleistä, menen usein suoraan kolmella ketjulla. Mitä enemmän ketju pelaa, niin sitä kokeneempia pelaajia usein laitan kentälle. Kokemus on valttia.

Jos pelataan kolmella ketjulla, niin ykköskenttään kaikista kovimmat hyökkääjät ja puolustajat. Jos pelaajien taidoissa ei ole kovin suurta eroa, kokemus ratkaisee valittaessa. Kokemuksen ollessa alle 70 pelaaja ei tule pääsemään ratkaiseviin otteluihin, joissa pelaajia kuormitetaan paljon.

Kuinka suuri kokemuksen vaikutus on?
En osaa mitään tarkkoja lukuja antaa, mutta hyvän kokemuksen omaava pelaaja suoriutuu otteluissa paremmin kuin heikon kokemuksen omaavat. Itse pidän kokemusta tärkeimpänä ratkaisuotteluissa, jolloin peliaika lähenee 40%:a. Silloin kokemus on valttia.

Miten huomioit erikoistilanteiden energiankulutuksen jääaikoja mietittäessä?
En millään lailla.

Sitten maalivahteihin. Totta vai tarua, maalivahdeilla on hyviä ja huonoja päiviä eikä kyse ole pelkästään pelimoottoriarpajaisista?
Totta. Itseluottamus saattaa kadota hyvinkin nopeasti, jos vastustaja iskee pari maalia erän alkuun.

Miten huomioit hyökkäysalueajan ja kiekonhallinnan?
Hyökkäysalueaika kertoo, miten hyvin ollaan päästy painamaan hyökkäyksiä vastustajan päätyyn. Intensiteetti ja taktiikka vaikuttavat siihen aika paljon. En kuitenkaan kiinnitä siihen paljonkaan huomiota.

Kerro maajoukkueen harjoituskaudesta ja valmistautumisestasi MM-kisoihin.
Harkkamatseissa pyrittiin keräämään kemiaa pelaajille, joilla sitä ei vielä tarpeeksi ole. Yhteistyö aloitettiin heti ensimmäisillä viikoilla ja pienellä painostuksella pyrittiin saamaan omistajat mukaan haluttuihin taitojakaumiin sekä energiankulutukseen. Taktiikoita ruvettiin kokeilemaan MM-kisojen kynnyksellä ja hyviksi todetuja käytettiin sitten tosipeleissä. Työnjako oli varsin yksinkertainen: mietittiin yhdessä apuvalmentajan kanssa kaikki asiat halki, sitten tehtiin päätökset. Yhtään päätöstä ei tehty kysymättä apuvalmentajalta.

Suomi oli yksi B-sarjan ennakkosuosikeista eikä ollut mikään yllätys, että Suomi selvisi välieriin. Nousun kannalta ratkaisevassa välierässä Espanja kuitenkin oli parempi lähes joka osa-alueella, mutta Suomi vei voiton rankkareilla. Miksi Suomi oli onnekkaampi? Kuinka paljon asiaan vaikutti Espanjan päävalmentajan taktinen virhe peluuttaa erittäin kovaa ykkösketjua vain hieman muita enemmän?
Mielestäni vastassa oli kaksi tasavahvaa joukkuetta. Espanjan ykkönen oli hieman kovempi kuin Suomen, mutta loppujen lopuksi joukkueet olivat todella tasaisia. Uskon, että parempi taitojakauma varmisti Suomen voiton. Tietenkin Espanja olisi voinut peluuttaa ykköstään enemmän, mutta en tiedä olisiko siitä ollut apua Suomen vahvaa viisikkopeliä vastaan. Spekulointi on turhaa. Onnea pitää aina olla mukana, mutta haluan ajatella että me maksimoitiin pelaajien suorituskyvyn. Suomihan voitti myös finaalin.

Millä perusteella joukkueet olivat yhtä vahvat? Eivätkö taitojakaumat vaikuta ottelusivulla olevaan voimasuhteet-osioon, jonka mukaan Espanjan jokainen ketju, ehkä lukuun ottamatta molemmat maalit päästänyttä Suomen kakkosta, oli Suomen vastaavaa ketjua parempi?
Parin pykälän ero vahvuuksissa ei tarkoita mitään. Päätaito vaikuttaa arvosanaan aika paljon, ja Espanjalla oli päätaitovoittoisempi joukkue.

Minkä arvosanan antaisit Suomelle MM-kisoista?
Täytyy antaa ihan 10. Yksi ottelu hävittiin, ja siinäkin sästeltiin energioita.

Miten suurina näet maajoukkueiden erot sarjatasojen välillä ja sarjojen sisällä kärjen ja häntäpään välillä?
Kärki on tasainen. Suomi kuuluu ehdottomasti kahdeksan parhaan joukkoon. Alemmissa sarjoissa pelaa myös todella laadukkaita joukkueita, mikä kertoo jääkiekon tasaisuudesta. Aika moni maa pystyy haastamaan kenet tahansa, mikä on ihan hyvä juttu.

Muutama maajoukkue, kuten Latvia ja Slovakia, ovat selkeästi Suomea edellä, ja lähes kaikki muut A-sarjan joukkueet sekä muutama B-sarjassakin pelaava joukkue ovat suunnilleen samantasoisia. Miksi pidät selvänä, että Suomi kuuluu kahdeksan parhaan joukkoon? Perustuuko väitteesi pelaajamateriaaleihin vai johonkin muuhun?
No eivät nyt selkeästi, mutta hieman kyllä. Suomella on hyvä tasainen ja laaja materiaali. Nyt puhuin pelkästään A-sarjasta. Suomi on nimenomaan siellä kahdeksan parhaan joukossa. Tasoerot eivät kuitenkaan ole suuria huippumaittenkaan välillä, vaan tasoerot ovat yllättävän pieniä. Väitän myös, että Suomen pelaajilla on kautta linjan hyvät taitojakaumat. Useimmilla parhaista maista melkein kaikki pelaajat on treenattu kaavalla 100-50-50%, jota en itse pidä kovinkaan hyvänä mallina.

Maajoukkueiden ei enää tarvitse huolehtia seurajoukkueiden energiankäytöstä, miten se muuttaa maajoukkueen päävalmentajan työtä?
Muuttaa paljon helpommaksi. Enää tarvitsee huolehtia vain taitojakaumasta.

Muutamat PPM-jääkiekon pikkumaat ovat menestyneet yli odotusten viime kausina, mistä kertovat esimerkiksi Valko-Venäjän yksi ja Liettuan kaksi MM-hopeaa. Myös Belgia ja Tanska ovat suoriutuneet viime kausina selvästi paremmin kuin käyttäjämäärään suhteutettuna voisi odottaa. Miksi?
Hyvä pelaajamateriaali, onnea mukana ja osaavat managerit. Tasoerot eivät ole suuria, ja siksi näitäkin yllätyksiä tapahtuu.

Näetkö Liettuan kaksi MM-hopeaa onnenkantamoisina, mutta väität pelaajamateriaaliltaan heikomman Suomen kuuluvan kuuluvan kahdeksan parhaan joukkoon? Eikö tässä ole aika selkeä ristiriita? Esimerkiksi maalivahdeissa Liettua on valtavasti parempi - kahden parhaan maalivahdin vaikuttavien taitojen summa 100-200 korkeampia kuin Suomen parhailla, joilla uran pituudetkin heikompia. Kymmenen kokonaisuudeltaan parhaan uran pituudet erinomaisesta heikkoon ovat Liettualla 4-3-3 ja Suomella 2-4-4, seuraavien kymmenen Liettualla 4-5-1 ja Suomella 3-5-2, eli tälläkin mittarilla Liettuan pullat ovat paremmin uunissa - itse asiassa juuri kellään asiat eivät ole paremmin. Mihin väitteesi perustuvat? Oletko tehnyt lainkaan taustatyötä?
Liettuan hopeat eivät ole onnenkantamoisia. Heillä on pelin paras maalivahti, vaikkakin treenattu mielestäni aivan väärin. Pelkät maalivahdit eivät kuitenkaan ratkaise otteluita, kuten annat ymmärtää. Suomella on laajempi ja tasaisempi materiaali Liettuan maalivahtien jälkeen. Asiat saattavat olla Liettualla paremmin uunissa tulevaisuutta varten, mutta nyt Suomi on mielestäni Liettuaa parempi joukkue.

Uuden valmennusjohdon tehtävänä on miettiä Suomen tulevaisuutta. Onneksi lupaavia pelaajia näyttää koko ajan tulevan, joten tilanne näyttää mielestäni varsin hyvälle.

Millainen on optimaalinen omistaja maajoukkuepelaajalle?
Hyvät oheistilat, yhteistyöhaluinen taitojakauman suhteen.

Onko omistajan valmennustaidoilla tai sarjatasolla merkitystä?
Ei ole, kunhan taitojakaumaan suostutaan ja tilat ovat kunnossa.

Miten huomioit omistajien resurssit kehittää oheistiloja seuraavien kausien aikana?
Tietenkin katsotaan millaiset oheistilat ovat. Usein maajoukkuepelaajilla oheistilat alkavat jo olla ainakin 13:ssa, mikä on ihan hyvä. Tietenkin jos huomataan, että tiloissa ei edistytä, niin voidaan ottaa yhteyttä manageriin asian tiimoilta.